Reissasimme uuden vuoden aattona Pirkanmaalle Virroille mökkeilemään vuoden vaihteen kunniaksi. Kerrankin saa hymyillä, kun sataa lunta! Aattona tupsuitteli hiljalleen lunta ja menomatka sujui mukavasti musiikkivalikoimista taistellessa.
Sunnuntaina olikin jo lunta reippaasti (no, näin lumettomaan maisemaan tottuneena) maassa ja illalla kruisailtiin innokkaasti kylälle hakemaan vuokraleffaa. Ilmeisesti tv- kanavat näyttivät vuoden ylijäämävarastoa elokuvien suhteen, sillä Hevoskuiskaajan jälleennäkeminen kolmatta kertaa aiheutti ihottumaa. Täytyy sanoa, että olipas mukavaa ajella auraamattomilla ja lumisilla teillä. Talviurheilua ja välineurheilua, ehdottomasti kärkikahinoissa olimme Ärrälle saapuessamme.
Maanantaina koitti arki ja kotimatkalla tuiskutti koko ajan lunta. Päätiet olivat vielä iltapäivällä ihan kelvollisessa kunnossa vaikka lumipölly nousikin autojen takaa. Piipahdimme Tuurin ostosparatiisissa (ken vapaaehtoisesti ja ken pakotettuna, voi vain arvailla), ja auton sai jo siivota harjan ja raapan kanssa parin tunnin kuluttua. Ajokeli oli huonontunut selvästi ja tiellä pöllyävä lumi haittasi jo paikoin näkyvyyttä vastaantulevan auton pyyhältäessä ohitse. Risteykset olivat melko liukkaita, jäätä alla ja lunta päällä. Siihen yhdistettynä muutaman auton sutinat niin rauhallisesti arpomalla Rinkelikin selvityi hienosti matkaan. Peräseinäjoen ja Jalasjärven välinen tie oli huonossa kunnossa. Liikennettä on vähän ja lumi oli kasautunut jo valleiksi paikkapaikoin. Joku edellä omia aikojaan ajanut oli ajellut keskitiellä, joten oman kaistan hahmottaminen tuotti välillä oikein vaikeuksia. Eniten lumisella ja lumikökköisellä tiellä taisi kuitenkin haitata Rinkelin matala olemus... köh köh, tulipahan aurattua seuraavallekin jo latua valmiiksi :)
