Ilmastonmuutoksen pitäisi myöhentää talventuloa, mutta tämä syksy näyttää poikkeavan taaksepäin katsottuna lähivuosista. Vaikka asentopaikkamme on Lapin puolella Napapiirin pohjoisella puolella satakunta kilometriä, niin harvoin on kumpaankin talon autoon vaihdettu talvirattaat alle syyskuun kohta puolivälin jälkeen. Nyt niin tapahtui.
Emännän Subaru Foresterin Hakkakasit olivat vuorossa ensin. Hän kun niitä autoonsa toivoi, niin tietenkin toive oli toteutettava. Enpäs ihan tarkkaan muista, monennelleko talvelle Subaru lähtee noilla samoilla Hakkakaseilla, ehkä ainakin kolmannelle. Millit ovat edelleen lähes täydet ja myös nastat ovat ihan kelpokunnossa. Talvi ei täällä rengasta liikaa syö.
Subarun renkaat ovat teräsvanteilla ja onneksi ne vanteet oli huolella pesty ennen kesätaukoa, joten vaihtoon ei paineilmalla toimivalla pulttipyssyllä kulunut kuin vajaa kolmevarttinen. Formulavauhtiin ei pyrittykään, vaan kiireettömään tahtiin nostelin auton kulma kerrallaan sen omalla tunkilla turvallisesti ilmaan. Tunkin alla tietenkin filmivanerilevy, joka on vaikiovaruste kummassakin autossamme. Ei ole pelkoa, että tunkki vaipuisi liikkeeseen, vaan auto pysyttelee käsijarru kytkettynä turvallisesti paikallaan.
Vaihtoa seuraavana päivänä emäntä laitteli tieoloista työmatkaltaan kuvaa. Eipä ollut epäilystäkään, oliko vaihtoajankohta sopiva...
Omaan Lexukseeni oli vaihto ajankohtainen paria päivää myöhemmin. Kesärenkaiden "loppuraportin" kesän kokemuksista kirjoittelen hiukan tuonnempana, kunhan tarkistelen hieman ajettujen kesäkilometrien määriä huoltokirjasta.
Hakka R3 SUV kitkarenkaat ovat lähes täydessä tikkikunnossaan yhden ajetun talven jäljiltä. Lexuksen talvirenkaiden aluvanteet poikkeavat pulttikiinnitykseltään kesärenkaiden vanteista, joissa on kartiomalliset mutterit. Talvirenkaiden vanteet ovat suoralla mutterilla ja niiden millikokokin poikkeaa kesämuttereista. Se on huonomuistiselle etukin. Ostin nimittäin syksyn rengasvaihtoon pulttipyssyyni 12:n kilon pulttikiristyksen semmoisen "sauvan". Enpäs tiedä sille oikeaa nimikettä, mutta kuvasta näkee, mistä vehkeestä kyse on.
Sain tämän aputyökaluun onneksi käyttöohjeen Kalotin Korjaamolla Kemijärvellä. Kokenut omistajayrittäjä Matti Kiviniemi antoi ohjeen, että kyseisellä työkalulla ei saa koskaan avata rengasmuttereita, vaan ainoastaan kiristää. Tuotapa ei maallikkona olisi tullut edes ajatelleeksi. Samalla sain opastusta momenttiavaimestani, jonka käytössä on myös niksi, joka ei tiedossani ollut. Nyt on. Olen säilyttänyt momenttiavainta jousi kiristettynä oikeaan arvoonsa. Se ei ole oikea menettely, vaan avain on säädettävä haluttuun momenttiin vain silloin, kun sillä muttereita kiristetään. Avain säilyy näin tarkemmin arvoissaan. Oppia ikä kaikki...
Aiempaan juttuuni viitaten tein myöskin muttereiden jälkikiristyksen satakunta kilometriä vaihdon jälkeen ajettuani. Alkuperäinen kiristys näytti säilyneen arvoissaan, joten kiinni ovat ja pysynevät kevääseen, jolloin niitä taas vaihdellaan.
Olen metsämiehille koittanut välittää tietoa, että Lappiin ei syys-lokakuun vaihteen paikkeilla juurikaan kesärenkailla kannata urheilemaan tulla, vaan talvirenkaat on vähintään oltava autossa mukana, että kelien niin vaatiessa ne saadaan täällä vaihdettua. Tuskin tämä kesäksi enää uudelleen kääntyy, kun joka yönseutu on pakkasen puolella lämpötilat. Sadekeliäkin on päivisin ollut, joten yöllä tienpinnat ovat lähes varmuudella jäiset. Selkeää talvirengaskeliä siis.
Oman autoni kitkat ovat yhtä äänettömät kuin ensimmäisenkin ajamani talven. Sulalla kelillä kitkat ovat samaa hiljaista luokkaa kuin kesärenkaatkin, elleivät vieläkin äänettömämmät.
Talvelle lähdetään. Pitää taas varata lisää aikaa matkantekoon, ettei tarvitse liukkailla riskeerata. Lapissa kannattaa höröstellä poroja, joiden syyserotukset ovat aluillaan. Hirvenpyynti on meneillään ja kanalinnutkin parkkeeraavat mielellään kivensyönnissä tien laitamilla. Tarkkuutta ja huomiota siis liikenteessä vaaditaan. Ja tarkistelkaapa valojen kunto myös, koska syksypimeät ovat pimeimmillään ennen lumien pysyvää tuloa.
