Onneksi tämä ei sattunut Pääsiäisen menoliikenteessä. Puhun nyt toissapäivästä, eli 11.4.2017 päivästä, jolloin itselleni sattui elämäni ehkä hankalin keliolosuhde. Jos valita olisi voinut tai tiennyt, mitä keliä voi tulla vastaan ajettaessa Naruskalta Itä-Lapista Kajaaniin ja takaisin päiväseltään, niin olisin saattanut jäädä kotiin. Mutta kun on tullut luvattua ennakkoon ja järjestettyä niin, että 88 -vuotias anoppini pääsee henkilöautokyydillä Keski-Suomesta Lappiin aina, kun hän tänne tulossa on, niin lähdin tietenkin matkaan.
Anoppini pääsi Kajaaniin veljeni autokyydissä, kun velimies oli varannut pääsiäislomapaikakseen Katinkullan Sotkamosta. Minun hakumatkani vuorostaan lyheni puoleen, kun ei tarvinnut ajaa lähes puoltatoistatuhatta kilometriä edestakaista matkaa tekopitäjääni Petäjävedelle ja takaisin. Vaihtoajankohdaksi oli Kajaanissa alustavasti sovittu puolenpäivän seutu, johon lähtöaikani aamuseitsemältä normikeleissä olisi ollut aikataulullisesti ihan ookoo.
Keliongelmat alkoivat saavuttuani aamutuimaan Käylään Kuusamon pohjoispuolelle. Siitä Suomussalmen Ämmänsaareen asti matkanteko oli ajamista sellaisessa lumituiskussa, että eipä ole kohdalle sattunut. Lunta tuli vaakatasossa kovan tuulen saattelemana niin tiheästi, että näkyvyys rajoittui muutamaan kymmeneen metriin. Ja edellä jonkun ajaessa tai varsinkin vastaantulevan liikenteen kohtaamistilanteessa näkyvyys rajoittui muutamaan metriin. Pakko oli lukuisia kertoja lähes pysähtyä ja esittää yläkertaan toiveita, ettei joku pamauta perään.
Olin tullut luvanneeksi viedä samalla kierroksella telikuomukärryni pojalle Rovaniemelle, kun hän on lähdössä Pääsiäiseksi vaimonsa kotipaikkaan Kaamaseen. Siis kärry Lexuksen perään sovitusti.
Kuusamossa pidin lyhyen kahvitauon ja eikun puskemaan eteenpäin sen jälkeen, kun tein peruspuhdistuksen auton ja peräkärryn valolaitteille, vaikka tiesin, että muutamassa kilometrissä lumi valot taas ryytää näkymättömiin.
Kuusamon Kuolion paikkeilla hoksasin pariin kertaan, että vaikka nopeus parhaimmillaankin oli vain luokkaa 70 km/h, niin sekin oli liikaa avonaisten peltojen ja jänkäpaikkojen kohdilla. Tuuli nimittäin tarttuili aukeilla paikoilla tyhjään telikärryyn niin, että puolenkymmentä kertaa tunsin vetoauton puolella, että tien täytyi olla liukkaista liukkain, kun puuskat nakkelivat kärryä ja kärry vuorostaan autoa. Vauhdit siis aukeille tullessa kuuteenkymppiin.
Selviydyin kuitenkin Ämmänsaareen, missä keli muuttui muutaman kilometrin matkalla paremmaksi niin, että tien pinta alkoi olemaan sula. Se oli huojentava havainto. Ämmänsaaresta soittelin velimiehelle, että en ehdi Kajaaniin ennen yhtä iltapäivän puolella, kuten sitten tapahtuikin. Veljeni kertoi ajo-olosuhteiden etelän suunasta Kajaaniin ajettaessa olleen loskaiset, mutta tien pinta oli kuitenkin sula. Loskaryytteessä oli velimiehen Volvo ja harmittaakin, ettei tullut näpättyä siitä valokuvaa Kajaanin Abc:n pihamaalla. Eikä kuvaa omastakaan autosta ja varsinkaan peräkärrystä, joka oli ruskean loskan peittämä.
Paluumatkalleni lähdimme anopin kanssa kahdestaan kohti Rovaniemeä. Kajaanissa vilkaisin sadetutkasta sadealueen liikkeitä. Muutimme reittivalintaa niin, ettemme pyrkineetkään seiskakasitietä Ranuan kautta Rovaniemelle, koska sadealue kävi kääntymässä täällä kotiperälläni, mutta palasi sitten kohti etelää ja Keski-Lappia ja Koillismaata. Päätin suunnistaa Ouluun. Se oli oikeaan osunut valinta, koska Oulusta Kemin kautta Rovaniemelle saimme ajella kuivaa asfalttitietä tosi hyvissä olosuhteissa. Matkaa tuli vajaa sata kilometriä lisää, mutta se kannatti ilman muuta.
Anopin jätin poikani hoteisiin pariksi päiväksi Rovaniemelle ja samoin vaihtoi peräkärryni vetoautoa, joten sain ajella Lexuksellani yksin Rovaniemeltä Naruskalle ilman vedettävää. Lumisade oli jo iltapäivällä häipynyt Etelä-Lapista kohti etelää, joten ajo-olosuhde oli aamulliseen verrattuna ruhtinallisen hyvä. Kotona olin hiukkaa ennen iltakymmentä.
Lappiin joka Pääsiäiseksi on lähdössä, niin ei kannata haaveillakaan tänne kesärenkailla. Jos siellä etelämmässä jo kevätkukat kukkaa työntävät, niin Lapissa ja Kainuussa on aivan täysi talvi meneillään, eikä kesärengaskeleistä täällä vielä haaveillakaan.
Reittivalintoja kannattaa tehdä, jos jonkun lumisadealueen pystyy niin kiertämään. Ja huono olosuhde jos suunitellulle reitille kohdalle sattuu, niin aikataulut voi heittä roskiksiin ja keskittyä siihen, että vaikka perille pääsee vasta muutamaa tuntia suunniteltua myöhemmin, niin kuitenkin perille pääseminen on se asioista tärkein.
Tätä kirjoittaessani kiirastorstaiaamuna on itäisessä Lapissa selkeä aurinkoinen aamu toivottelemassa Lappiin matkustavia tervetulleiksi. Kuva on Naruskajoen Syväskönkäästä, mistä voi päätellä talven otteen olevan vielä kovan näissä kairoissa. Omassa lumimittarissani on lumen paksuus 80 senttiä, joten keväästä ei täällä havaintoja vielä isommin ole...
Ukka toivottelee Rauhallista Pääsiäistä ja Turvallista matkaa kaikille tasapuolisesti!
