Viimein tuli 3.6.2013, päivä jota odotin. Sain Volvoni raidetangon päiden vaihtoon Volvolle = Turun Keskusautohalliin. Lupa oli vaihtaa sekä Vianorin huonoksi toteamat sisäpäät, mutta myös ulommat raidetangon päät (viralliselta nimeltään sisempi ja ulompi ohjausnivel ) samalla – jos vähänkin aihetta on. Lisäksi jarrupalat saa vaihtaa, jos on tarpeen, koska ne näkyvät samalla niin hyvin.
Roikuin korjaamolla, kunnes työ oli edennyt jo jonkin matkaa, jotta voin kertoa omaa tahtotilaani paremmin ja antaa luvan tehdä tarvittaessa vaikka lisää. Haluan autoni olevan aina kunnossa ja valmis pitkällekin matkalle.
Vain sisäpuoliset raidetankojen päät vaihdettiin. Niistä vasen oli selvästi huonommassa kunnossa. (Ja juuri siellä olleessa renkaassa oli epämääräistä kulumista.) Jarrupalat OK.
Mukaan saamani raportti suuntauksesta ei ole lainkaan niin havainnollinen, kuin Vianorin tuloste, jonka Carl hienosti esitti toukokuun alun blogissaan. Huom: koska tällä kertaa vaihdettiin molemmin puolin raidetangon päät (edestä), niin ”aluksi” arvot ovat mittauksen kannalta puppua . Vain takapään tiedot ovat oikeasti aluksi/ jälkeen.
Lähdin koeajelulle auton valmistuttua Tampereen suuntaan, siellä tulee muutaman km jälkeen jo 120km nopeusrajoitus. Ensimmäinen tunne isommalle tielle päästyäni oli ”ihana ajaa”. Niin paljon pienikin etupyörien haritus vaikuttaa ajomukavuuteen. Kokeilin eri nopeuksia ja pääasiassa autolla oli todella hyvä ajaa. Joissakin nopeuksissa tuntuu, että tasapainotus ei ole ihan kohdallaan. On vielä asiaa Vianorille niin pian kuin ennätän. Samalla täytyy pyytää Vianorilta Hakka-turvaa varten ostamiini renkaisiin rekisteröintiin tarvittava kuponki/ tunnus. Unohtivat antaa…
Yhteenvetona totean, että renkaiden nelipyöräsuuntaus kannattaa tehdä ainakin muutaman vuoden välein – tai jopa vain uuden kokonaisen rengaskierroksen hankinnan jälkeen. Se lisää ajomukavuutta ja jos sen avulla lisää vaikka yhden renkaan kestoikää vuodella, suuntaus on maksanut itsensä takaisin
