Rengasvalinnassa testejä lukiessa tai eri renkaiden  ominaisuuksiin perehtyessä teen käytännössä valintoja. Valintoja siitä mitä  renkaissa toivoo olevan, mutta myös oikeastaan mitä ominaisuuksia niissä ei  saisi olla.

Teenpä hieman listaa niistä EI-ominaisuuksista:

-       ei  vesiliirtoa.
Olen siirtänyt viiden tonnin painoista  konetta ilmatyynyjen päällä yhdellä kädellä työntäen - liikui jopa yhdellä sormella, siitä tiedän miten  holtiton auto on vesipatjan päällä

-       ei  yllätyksiä.
Renkaan toiminta pitää olla loogista ja ennakoitavissa.

-       ei  tunnoton.
Tuntuma tiehen pitää välittyä rattiin myös ohjaustehostimen läpi.

-       ei  täristä hiekkatiellä.
Renkaiden kyky toimia hiekkatiellä oli ennen vanhaan  keskeisiä kriteereitä renkaalle. Mutta yhä meillä on niin paljon sorapintaisia  teitä, että ainakin minulle renkaan tulee toimia siellä hyvin. Oli tie rypyläpintainen,  juuri lanattu tai vanha kunnon savella kovetettu. Myös metsäautotien pehmeästä  hiekasta pitää päästä kohtuuttomasti sutimatta läpi.

-       ei  menetä otettaan äkkijarrutuksessa.
Niitä tulee väkisin. Kuten pari vuotta  sitten ajaessani neljän ”ruuhkassa” jonossa 50kmh alueella. Yht´äkkiä nuori  koulupoika ajoi täydellä vauhdilla jalkatietä liikkuvan autojonon väliin. Taisin  olla kolmantena jonossa ja näkyvyyteni sinne mistä poika tuli oli rajoitettu.  Reagointiaikaa jäi tosi vähän. Ja pysähtymismatkaa sitäkin lyhyemmin. Jos  autoni olisi pysähtynyt 10 cm aikaisemmin, toinen etuvilkun lasi/muovi olisi  säilynyt täysin ehjänä…   Poika jatkoi  matkansa ja ei edes tajunnut olleensa todellisessa vaaratilanteessa itse.

-       ei  jätä jälkeä tiehen äkkilähdössäkään.
Siis rengas pitää myös nopeammassakin  kiihdytyksessä – äkkijarrutuksen vaihtoehtona.

-       ei  saa olla ”lulla”.
Siis renkaan pitää olla jämäkän tuntuinen, joka ei pehmoile  ja taivu alle.

-       ei  vaadi uusia vanteita.
Vanhaan autoon uudet renkaat täytyy sopia entisille  vanteille. Jos ei sitten erikseen ole mahdollisuutta satsata tietoisesti  toisenlaisiin vanteisiin.

-       ei  yhden kesän rengas.
Jos kesäkauden aikana ajaa 15000 km, niin renkaat eivät  saisi olla vaihtokunnossa heti sen jälkeen. Keskimäärin suomalainen ajaa  autollaan suuruusluokkaa 10 000km kesässä ja varmaan renkaiden vaihto joka  kolmas kesä tuntuisi paremmalta. Paitsi jos rengas auttaa säästämään  polttoainetta niin paljon, että renkaiden uusiminen tiheämmin on  taloudellisesti kannattavampaa.

-       ei  lisää menoveden kulutusta.
Mieluummin taloudellisella ajonopeudella pienentää bensan  tarvetta.

-       ei  liian suuren nopeuden rengas.
Suomessa ajaessa riittää aina matalimman  ajonopeuden rengas, mutta rengas pitää riittää auton kulkemaan maksiminoputeen.  Siitä yli menevä nopeusluokka on ylimääräistä.

-       ei  liian pieni kantavuus.
Meidän autossamme on usein aika paljon tavaraa. Ei ehkä  hyvin painavaa, mutta renkaan tulee olla reippaasti rekisteriotteen akselipainon  kantava.

-       ei  vaadi uusintarekisteröintiä.
Renkaan koko pitää olla niissä toleransseissa joka  sallitaan kokovaihtelulle ilman uusintakatsastusta. Vasta tämän rengasprojektin  aikana olen oppinut ajattelemaan, että renkaan ei tarvitse olla välttämättä  juuri samanlainen rengasmerkinnöiltään, kuin entiset.

-       ei  eri offset vanteissa, jos aioit vaihtaa renkaita eri autojen kesken.