Halusi tai ei, löytyi kuluvan viikon tiistaina niin liukas yleinen tie, ettei se siitä enää liukkaammaksi varmasti tule. Edellisessä kirjoituksessa tuli jo siunailtua helmikuista lauhaa jaksoa, joka sitä kirjoitettaessa ei vielä ollut tiestölle tepposiaan tehnyt.
Jos olisi ollut valinnanvaraa, niin en liikenteeseen olisi lähtenyt lainkaan, mutta kun oli tullut luvanneksi olla Keminmaalla lapsenlikkana, niin piti lähteä. Ei kuitenkaan kiireen kanssa, vaan pari tuntia suunniteltua aiemmin. Ja syystäkin.
Viidentoista kilometrin maantiematkan suorittamiseen Naruskalta Savukoskentielle Kotalankylään meni näppärästi vajava puolituntinen. Maksiminopeus oli rapiat 40 kilometriä tunnissa, mutkapaikkoihin olikin jo ajettava huomattavasti hitaammin.
Kotalankylän puoleisessa tienpäässä tapasin kaksi hiekka-autoa kuljettajineen. Toisen nokka osoitti tulosuuntaani Naruskalle, jolle tielle lähtemistä kuljettaja oli valmistelemassa kiinnittämällä kuorma-auton takarenkaisiin jääketjuja. Ei ollut kuulemma tien pään nähtyään arponut yhtään, laitetaanko ketjut päälle vai ei.
Asfalttitie Sallaan ja sieltä edelleen Kemijärven kautta Rovaniemelle oli vaihtelevassa kunnossa. Korkeimmilla maastokohdila tie oli polanteinen ja jäinen, keskiosaltaan osittain sula. Tarkkaa ajettavaa, mutta toki vähemmän liukasta kuin aamun aloituspätkä.
Naruskalle keskiviikkoiltana palattuani olivat tieolosuhteet koko matkan ajan kohtuulliset. Hiekkaa oli riittänyt pahimpiin paikkoihin Rovaniemeltä lähtien ihan kiitettävästi. Kemin ja Rovaniemen välinen tieosuus nelostietä oli sula.
Naruskalla kuulin kotiutumista seuranneena päivänä, että hiekotuskuormuri oli jossain Naruskan kylän pohjoispuolella vyörynyt tieltä ojaan. Sitä ei ihmeenä tarvitse pitää, vaikka liukkauteen oli hyvin varauduttu. Ei kuvassa näkyvällä märällä jäätiköllä löydy kitkaa minkään vertaa renkaan ja tienpinnan välistä. Hyvinkin saattaa kallellaan olevissa kaarrepaikoissa auto kuljettajasta välittämättä ojaan vyöryä, kun pakollista vaikeaa työsuoritusta on jouduttu suorittamaan.
Vielä eivät olosuhteet ole Naruskan suunnalla helpottaneet, koska viime yönä satoi sentin märkää lunta pihoille ja teille. Se muutti hiekotetutkin pinnat taas luistinradaksi, jossa riittä haastetta niin autoilijoille, renkaille kuin jalankulkijoillekin. Eivätkä laskuista pois ole edes eläimet, sillä Ukan härkäporo menetti eilen päivällä koparoillaan otteen pihajäätiköllä totaalisesti. Neljä jalkaa levisi sivuspagaatiin niin, että Ukka jo säikähti eläinparan loukanneen itsensä pahastikin. Siitä se luontokappale kuitenkin päätään ravistellen pystyyn konkoili, eikäpä sen kävelystä voi kaatumisesta mitään havaita, joten ihmistä paremmin näimmä osaa poro kaatua...
