Aurinkoinen pikkupakkanen ja talvinen keli maantiellä toi Naruskantiellä tänään mieleen maaliskuun kevätkelit. Marraskuinen päivä on täällä Napapiirin pohjoispuolella lyhyenläntä, mutta vielä se aurinko kuitenkin näyttäytyy ihan kunnolla. Päivän pituus lyhenee vauhdilla, mutta niin pitääkin, koska parin kuunkierron jälkeen ollaan jo tammikuussa. Silloin päivä on reippaasti pidentynyt ja kovaa vauhtia pitenemään päin. Olematon aikayksikkö on tuo kalenterivuosi.
Naruskan Mummeli ajelee neljänä päivänä viikossa työmatkojaan. Sadan kilometrin päivittäisen edestakaisen matkan jos saa tehdä loistavissa oloissa, niin aika maantiellä lyhenee siihen verrattuna, että joutuu ajelemaan rämpsykelissä kieli keskellä suuta.
Kuiva pakkaskeli on parasta, mitä kuivan oikean kesäkelin jälkeen toivelistalla on heti kakkosena. Näin syksytalvella joutuu useammin kuitenkin tyytymään liukkaaseen ja lumi- tai räntäsateeseen. Kelivaroitus on useammin kuultu kuin varoitukseton liikennekeli.
Tänäään paistoi ja oli optimikeli. Pakkasta kuutisen astetta. Naruskantie on hyvin aurattu ja kohtuullisesti vedetty myös simmacilla, joten tämmöistä väylää kelpaa päästellä.
Eilen ja tänään Mummeli ajoi työmatkansa eri autoilla. Eilen kyytineuvona oli Ukan Lexus Bridgestonen kitkarenkailla. Tänään alla oli oma Subaru Forester Hakkaviitosilla varustettuna. Pikakommentit kysyttäessä ajotuntumista olivat siihen suntaan, että Lexus hieman hakee noihin joko polanteisiin tai simmacin uriin. Asiantila selvisi pienellä vilkaisulla naisväellemme. Lexuksen kitkoissa on neljä vai viisikin pitkittäistä uraa. Nokialaisessa ei näitä pitkittäisiä kuvioita ole ollenkaan.
Aika hyvä ja tarkkakin havainto. Ja paikkansa pitävä. Saman totesin Lexuksella tänään tankkausreissulla itsekin. Hiukan hakee uriin, jotka tänään olivat poikkeuksellisen hyvin näkyvissäkin, kun oli puhdas irtolumeton tien pinta ja sopivasti valoa ja varjoa. Tilanne näkyy hyvin kuvastakin.
Uriin hakeminen ei kuitenkaan tee Lexuksen kitkoilla ajamista missään tapauksessa huteraksi, eli ei tarvitse pelätä auton lähtevän alta.
Ukka alkaa olemaan täysin vakuuttunut siitä, että kitkoilla pärjätään talven läpi. Reilun kuukauden omistusaikana on ollut keliä joka lähtöön, joten testauksia on päässyt tekemään ihan normaalin kulkemisen yhteydessä. Paniikkitilanteita ei ole ollut ja erilaisissa sopivissa liikennettömissä paikoissa on päässyt kokeilemaan renkaiden pitoa jarrutuksissa ja kaarteissa. Normaalilla meidän kummankin ajotyylillämme ei kummallakaan autolla mene sormi suuhun.
Täytyy edelleen toivoa, että talvikelit säilyisivät kevääseen, koska tämän päivän kelistä ei ajokeli juurikaan parane. Turvallista matkaa kaikille!
