Laskiaissunnuntai ei ollut Naruskan Retkeilymajassa kaikkein onnistuneimpia päiviä. Eipä sitä olisi arvannut, että tahtomattaan joutuu autoa siirrellessään tapahtumaan, jota ei kyennyt yhtään ennakoimaan, eikä aata sanomaan, kun vahinko jo tapahtui.
Meitin emännällä on väliin viikonlopputöitä. Kun oli hyvän tuntuinen ajokeli käväistä töissä sadan kilometrin päässä Hautajärvellä, niin hän oli jo edellisenä iltana päättänyt lähteä työmatkalleen Lexuksellani. Minun vähäiseksi tehtäväkseni jäi hakea autoni ulkokatoksesta, missä sen säilytyspaikka on. Autokatos on samalla halkokatos, jonka räystään puoleiselle kulmalle on talven aikana tyjentynyt halkojen vähetessä hyvä autonpaikka, jota olen käyttänyt siihen tarkoitukseen jo vuosia.
Autoon pääsee näppärästi istumaan kuljettajan paikalle katoksen ulkoreunan puolelta. Lämmitysroikan irroitin ennen autoon menoa. Ja eikun Lexushybridi tulille, readyvalo kun syttyy, niin voi liikkeelle lähteä. Tästä tallista peruuttamalla suoraan taaksepäin tukirakennepylväiden välistä. Pylväät ovat entisiä puhelinpylväitä, vankkaa kyllästettyä puuta peltilappujen perusteella vuodelta 1963. Niille on autolla tilaa molemmin puolin 15-20 senttiä, eli auto ei ole sinne tarkka sisään ajettava, eikä myös ulos ajettava.
Auto liikahti taaksepäin vain ehkä parikymmentä senttiä, kun se varoittamatta siirrähti sivusuunnassa oikealle minun ehtimättä reagoida asiaan mitenkään. Ja oikea etulokasuoja painui kohtuullisen kovalla voimalla etuosastaan pylvästä vasten, joka tietenkään ei antanut periksi jäisessä maassa yhtään. Eihän siinä auttanut kuin käydä katsomassa, miten auton saa sujuvimmin ja ilman lisävaurioita pylväästä irti ja taiteilemaan se tallista selvemmille vesille pihaan. Siinä tutkaillessa selvisi syykin luistoliikkeelle. Oli nimittäin ollut kaksi suvikelipäivää Naruskalla, enkä pariin päivään ollut autolla liikkeellä ollut. Suvikeli oli sulatellut auton vanteista ja lokasuojien sisäpinnoilta sinne takertunutta lunta. Vesi oli valunut alas ja jäätynyt sitä mukaa renkaan sekä etu- että takapuolelle maahan. Kitkarengas vain ei saanut tälle nuljujäätikölle minkäänlaista pitoa varsinkaan vetosuuntaan, josta syystä sivusuuntainen liike tapahtui.
Pieneltä näyttävä kolhu, eikäpä se muutoin vanhassa autossa kovin harmittaisikaan, mutta kun auto on hyvin maalattu viime kesänä, niin johan sen mieluummin soisi olevan pelleiltään kunnossa. Yllättävän raskaasti törmäys lokasuojaa ja valoumpiota sen kiinnitysraudoista kohteli, kun auto sattuu olevan parin tonnin painoinen ja ylikin jo omapainoltaan.
Kävin Kemijärvellä Ju-Pan peltikorjaamolla korjausarviota teettämässä. On siinä autossa kasko, mutta isolla omavastuulla. Jos etulokasuoja ei mene oikomalla, vaan joudutaan uusimaan, niin maalauksineen nykyhinnoilla voisi arvioida, että hintalappu voi olla isokin. Umpio itsessään ei ole rikki, mutta yläkiinnikkeet ovat poikki. Ju-Pa selvittää, saako pelkkiä kiinnikeitä. Muovinen puskuri säilyi päällisin puolin katsottuna ehjänä. Eiköhän tuosta hintaselvyys tule tiedustelujen jälkeen.
Ai niin, sattui samalle laskiaissunnuntaipäivälle vielä sisällä Retkeilymajalla kodinkonerikko, kun astianpesukone lakkasi tottelemasa säätimiään. Silläpä pääsinkin maanantaipäivänä arvioittamaan autoa ja ostamaan myös uutta astianpesukonetta, jota ei Rovaniemeä lähempää pikana löytynyt. Sen uusimiseen saattaa vakuutusyhtiö tulla osaltaan avuksi. Ilmankaan ei toimeen tulla.
Kerron tässä lopuksi hiukan Naruskan talven tilanteesta. Tänne kun kuuluu koko ajan monilta eteläisemmässä Suomessa asuvilta tuttaviltamme ja asiakkailtamme, että siellä ei lumileikeille pääse. Meillä pääsee, kuten Lapin lumitilanteesta on tiedotusvälineissäkin kertoiltu. Oman sääasemani lumimittarissa on tällä hetkellä lunta komeat ennätyslukemat 115 senttiä, eikä talvi ole suinkaan lumen osalta vielä ohitse. Yleensä lumi lisääntyy maaliskuun lopulle asti.
Lunta kun on, niin sen siirtely sekä pihapiirissä että maanteillä on poikkeuksellisen kova urakka. Naruskantien aurauspenkat on jouduttu kertaalleen kaatamaan jo kohta kuukausi sitten. Taitaa ehtiä tulla vielä toinenkin kaataminen ennen kevättä. Pihapiirin lumillakin alkaa lumilinkomiehellä olla jo siirtelypaikoista uupelo. Autoilijat pärjäävät täällä kohtuuolosuhteissa, vaikka auraamista paljon onkin. Pihapiirien kanssa tuskailevat ne, joilla pihoja ei puhdistella konevoimalla, kuten meillä isolla pihapiirillä pakko onkin.
Kitkarenkaat näyttävät keskusteluttavan blogisteja. Olen nyt ajanut kohta kahden talven yli Lexuksellani Nokian kitkarenkailla. Minulla ei ole poikkipuolen sanaa sanottavana niillä pärjäämisessä Lapin talvessa. Liukkaammilla keleillä kitkoilla joutuu ennakoimaan nastarenkaita enemmän, mutta hyvinpä olen kaikista talvireissuistani kitkoilla selvinnyt. Lapin talviolosuhteita ei voi verrata eteläisemmän Suomen talviin. Lumirajahan on jossain Vaasa-Joensuu akselilla vai liekkö pohjoisempanakin. Lapissa on kuitenkin lunta metrin pintaan ja yli kaikkialla. Tulvia tässä on mitä todennäköisemmin odotettavissa.
Autotallikolhua ei varmaankaan olisi voinut välttää nastarenkaillakaan. Oli se laskiaisjää sen verran liukkan oloista jäätä, että sama vahinko mitä ilmeisimmin olisi tapahtunut olivatpa alla mitä talvirenkaat tahansa...
Turvallisia talvikilometrejä kaikille.
