Maaliskuu on takana. Se oli Naruskalla ja muuallakin Lapissa seitsemisen astetta keskimääräistä kylmempi keskilämpötilaltaan. Sama taitaa ola suuntaus etelämmässäkin.
Huhtikuun alkajaisiksi on vihdoin ollut kolmena päivänä kevyttä plussakeliä päivisin, eivätkä yöpakkaset enää hilipo kolmeakymppiä, kuten koko maaliskun ajan teki.
Auringolla on nyt voimaa yllättävän rajusti. Ukka joutui tänään hakemaan muutamalle moottorikelkkailijalle Savukoskelta kelkan jousituspalikoita, että kelkkamiehet pääsivät jatkamaan matkaansa Naruskajärveltä Tulppioon ja Kemihaaraan. Se tiesi vajaan parinsadan kilometrin ajoreissua.
Jos koskaan, niin nyt ovat ne ajat, jolloin maantie oikeasti haastaa autonkuljettajan, renkaat, auton ja tarkkaavaisuuden. On nimittäin niin, että maantien pinta vaihtelee sadan metrin matkalla olosuhteesta toiseen. On sulaa ajorataa, jäistä ajorataa, sohjoa, kosteaa jäätä, jääuria ja vaikka mitä. Lumiosuuksilla riittää vielä lumpölyäkin edellä ajavista ja vastaantulijoista.
On erinomainen asia, ettei kesänopeusrajoituksia ainakaan täällä Lapissa otettu vielä käyttöön. Jotkuthan unohtavat tilannenopeuden ja olosuhteiden vaatiman hitaamman vauhdin, mitä liikennemerkki joskus osoittaa. Tämän päivän keli oli ilman muuta sellainen, että jo 80 kilometriä tunnissa oli tosi monessa paikassa yksinkertaisesti liikaa. Vaikka muuta liikennettä oli vähänlaisesti, niin tarkkana piti olla herkeämättä. Kuvista varmaankin voi jotain päätellä siitä, mitä Ukka tarkoittaa.
Naruskantie on soratie. Tänään kävi Destian kuormuri ajamassa lumipenkat muutaman kymmenen sentin korkuisiksi reilun metrin leveydeltä ojien päältä. Kuten kuvista näkyy, ovat penkat täällä Naruskalla komean korkeat, eikä sulamista vielä ole tapahtunut yhtään. Kelirikko näillä sorateillä on odotettavissa vasta huhtikuun lopulla ja toukokuussa, ellei sitten aivan kesäksi yhtäkkiä heittäydy.
Turvallista matkaa!
