Alkumatka meni Etelä-Suomessa totuttuun tapaan kurakelissä ajaen. Mutta tauolla Kuopiossa oli jo parkkipaikka jäässä. Ja kun pääsin Kuopion pohjoispuolelle, alkoi maisema muuttua lumiseksi. Samalla tienpinta muuttui polanteiseksi. Hyvin inhottava liikennekeli siis: epämukavaa ajaa, äänekästä, ja liukasta. Keli, jossa nopeuden laskeminen tavanomaisesta ja alle nopeusrajoituksen oli todella tarpeen. Ja seuraavana päivänä, lyhyen päivänvalon aikana, sain ikuistettua kännykkään meille eteläisen asukkaille harvinaisen näyn. Eli siis lumikinoksen. 

Aloittaessani kotimatkan alkoi sitten kevyt vesisade. Onneksi pääsin sen verran etelämmäksi ennen sateen kiihtymistä, että en kokenut kaikkein liukkainta vaihetta. Jo nyt kiitin Hakkapeliitan kaseja siitä, että olivat taas kerran turvanneet matkantekoani. Noilla keleillä kun renkaalta vaadittiin sitä, että sen ominaisuuksiin pystyy luottamaan. Säässä kuin säässä.