Uutta talvikeliä odotellessa muistutus edellisen lyhyen talven tulosta 25.10.

Minulla oli vielä kesärenkaat torstaina 25.10 kun illan pimennyttyä suuntasimme vaimoni kanssa  Turusta  Ruskolle. Oli sateinen kesäkeli, mutta Pekka  Pouta oli ennakoinut kaikkea muuta kuin nimensä mukaista keliä. Räntää ja lunta aamuksi.

Olimme olleet palaverissa vain kaksi tuntia, kun isäntämme huomasi että ulkona on lunta ja PALJON. Paikalla olijoista joku oli ennättänyt vaihtaa talvirenkaat, suurin osa  ei. Lähtiessämme jonkin ajan kuluttua lunta satoi isoina hiutaleina ja kaikki oli hyvin kaunista. Lunta yli 10 cm.

Omissa kesärenkaissani on paljon pintaa ja en ollut 20 km matkasta huolissani. Ei ole  kiirettä. Mutta kuinka ollakaan jo ensimmäisessä risteyksessä peltojen laidalla oli hämminkiä. Iso, uusi nelivetoinen citymaasturi haisteli perä pystyssä ojan pohjaa puolentoista metrin syvyydeltä. ”Ei hätää, hinausauto on jo tilattu” tuli vastaus. Oli vain nelivetoisuus ja auton tukevuus näköjään antanut liikaa  luottamusta renkaiden pitoon. Siis olimme tulleet puoli kilometriä ja  ensimmäinen auto ojassa. Seuraavaan ojien tutkijaan oli vain hieman enemmän  matkaa ja yhteensä huomasimme neljä autoa ojassa kotimatkalla. Koko matkan oli 60 tai 50 km/h nopeusrajoitus.

Oma automme tuli sutimatta koko matkan ja vasta taloyhtiön pihalla pienellä nopeudella ylämäkeen ajaessani vetävät pyörät sutivat jonkin verran. Varovasti ja ennakoiden ajaen, toki myös vain 30 – 40 km nopeudella, matka sujui hyvin kesärenkaillakin.

Kun ensi viikolle on luvattu taas talvea voi vain muistuttaa, että myös talvirenkailla  ensimmäisiin liukkaisiin keleihin kannattaa suhtautua kunnioituksella. Oma ajotuntuma on joka syksy syytä hakea ”ylivarovaisella” ajotavalla. Erityisesti jos auto, rengastyyppi, asuinpaikkakunta tai jokin muu tekijä on muuttunut. Kuvaamani  torstai-ilta oli siitä hyvä muistutus.

Niinhän siinä sitten kävi, että kesä-Nokialaiset vaihtuivat 27.10 lauantaina HP-7  nastarenkaiksi. Sen jälkeen onkin ajettu kuukausi pääosin kesäkelissä.