Vanhaa autoa vaihtaessa toiseen vanhaan saa sellaiset renkaat, kuin alla sattuu olemaan. Tai kerran Volvo laittoi alle kiinalaiset kesärenkaat, joilla ajoin pitkään huomaamatta valmistusmaata. Olisin varmasti maksanut hintaeron, jos olisin tiennyt ketkuilusta. Tai olisi tinkiessä pitänyt osata kysyä myös renkaiden laadusta...
Suurimmat ongelmat minulla oli matkailuauton renkaiden kanssa – vaihtoehtoja ei ollut 1988 vielä paljoa ja tietoa sitäkin vähemmän. Rengastietous oli huoltoliikkeen ja rangasliikkeen osaamisen varassa. Ei ollut toimivaa nettiä vielä, vaikka sähköpostin otinkin käyttöön jo 1989.
Bemarilla halusin hiljaisemmat kesärenkaat ja tutkin testituloksia sitä enemmän painottaen.
Kun muutimme vuodeksi Sveitsiin 1985, ostin uudet kesärenkaat sen huomioiden, että joudun ajamaan myös talven samoilla renkailla. Nastarenkaat kun eivät olleet sallittuja ja vuorille mennessä piti olla lumiketjut mukana. Silloin onnistunut valinta oli Hakkapeliitan kesärengas, jossa siihen aikaan oli hyvin vahva hammaskuvio.
Se toimi erinomaisesti Volvo 144 alla myös talvella. Jouduin ajamaan jopa ylös vuoristoon lumipyryssä – ja tulemaan alas pimeässä. Hienosti renkaat toimivat. Muuten alas tulo oli varsinainen jännitysnäytelmä. Akkuni simahti ja valot alkoivat hiipua olemattomaksi serpentiinitietä Montreuxiin laskeutuessani. Onneksi lumisade loppui laaksossa, mutta edessä oli vielä ajo Geneveen niillä kynttilänvaloilla. Välillä etsin tietä taskulampullakin - huh...
Kun nämä erikoistilanteet jätetään pois, ensimmäinen kriteerini on ollut ”valmistettu Suomessa”, jos mahdollista. Nykyään tämä pitää lukea ”joko Suomessa tai..”. Yleensä olen yrittänyt etsiä myös tuoreita lehtiä – usein TM ja tutkinut sieltä rengastestejä. Niistä olen hakenut suuntaviivoja.
Seuraavaksi tulee eteen autoni ja sillä hetkellä pinnalla olevat toiveeni. Joskus hiljaisempi rengas on toiveena, mutta se jää peruskriteerien jälkeen toiseksi. Vesiliirto. Ajomukavuus. Soveltuvuus asfaltille ja myös toimivuus nimismiehen kiharaisella soratiellä. Siinä tarkeimmät.
Aikaisemmin olen ostanut aina ”samankokoinen kuin ennenkin autossa ollut”. Vasta
viimeisessä autossani on erikokoinen kesärengas ja talvirengas. Nykyinen kesärenkaan vannekoko on 16” ja siinä on 205/50-16 rengas. Kun viimeksi kävin pienessä rengasliikkeessä, omistaja totesi ohimennen: mielestäni täällä sorateillä toimisi paremmin 205/55 rengas. Tosiaan suurempi ilmatilavuus renkaassa antaisi renkaaseen hieman enemmän pehmeyttä, jota tarvitaan rypyläisellä hiekkatiellä. Nyt olisin kypsä 205/55-16 kokoiseen renkaaseen. Volvo 850 Jenkki STW vm 1995 / 166kW antaa tämän kokovaihtoehdon rengasvalitsimessa, mutta taas ”henkilöautonrenkaiden halkaisijavastaavuudet”/ Nokian Renkaat ei anna samaa tulosta – löysin taulukon vielä vuosi sitten tällä nimellä.
Uusimmat eLine renkaat kiinnostaisivat erityisesti taloudellisuuden takia, mutta hieman
arveluttaa niiden profiloituminen pieniin autoihin ja ”Piriuksiin tms”. Minun autossani taitaa olla liikaa voimaa näille renkaille. Siinä tapauksessa paras vaihtoehto on Hakka Blue. Luotettavat ominaisuudet, toimii uraisilla teillämme vesisateessa ilman vesiliirtopelkoa ja kohtuullisen hyvä polttoainetalous. Joka tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että renkaiden uusi sukupolvi on entistä Hakka R huomattavasti taloudellisempi. Siis näillä eväillä 1: Hakka Blue 205/55 R16 94V 2: eLine.
