Pyhäehtoona kun ajelee Naruskantietä, niin näin sydäntalven aikaan saattavat kulkijat olla vähänä. Ja tie saattaa olla auraamattomassa kunnossa varsinkin, kun Lapissa sattui puhaltelemaan muutaman tunnin kestänyt kova tuuli, joka nopeasti kinosti teiden laidoille ikäviä ja paksujakin lumikielekkeitä.

Keliolosuhde koitui yhden autoilijan kohtaloksi vasemmalle kääntyvässä mutkassa, kun tuiskukinos tempaisi ojan puoleisista renkaista niin, että pirssi meni ojan puolelle, eikä sieltä suostunut tielle takaisin nousemaan.

Ukkakin sattui tuoreeltaan paikalle, kun oli matka polttoaineen ostosreissulle ulkomaille, Venäjälle. Hiukan aikaa siinä pähkäiltiin ojaan suistuneen auton kuljettajan kanssa, mistä apu. Suistunutta autoa ei yriteltykään pikkuauton hinauksella auttaa ojasta pois, vaan kilautettiin kymmenen kilometrin päässä asuvalle traktorin omistajalle, joka lupasikin lähteä hinauskeikalle pikapikaa.

Eipä ehtinyt soitosta kulua kuin minuutti, niin Sallan suunnasta paikalle ajoi tukkirekka, joka oli menossa puukuorman hakuun. Ystävällinen kuljettaja tarjoutui auttamaan, kuten kairassa olla kuuluukin. Ja häthätää ehdittiin viemään varoituskolmioita muita kulkijoita varoittamaan, kun vankka ketju jo oli perävaunun vetolenkissä ja toinen pää ojaan suistuneen pirssin vetokoukussa.

Viitisen minuuttia ehti kulua, kun taas oltiin maantien päällä. Ja Ukan tehtäväksi jäi vain perua traktorimies, joka juuri oli ehtinyt laittamaan Casen pihallaan käyntiin. Komento siis takas.

Näin se on joskus sujuvaa. Ei keritty liikennetiedotteena tästä tapauksesta radiosta kuulla, kuten nykyään kuuluu päivittäin liikaakin. Varoituskolmiot on kerätty talteen seuraavia seikkailuja varten. Ja parikymppinen on nykyrahassa pieni summa, kun matka sujuvasti jatkuu alle vartin pysähdyksellä. Eikä henkilövahinkoja, eikä päällisin puolin autollekaan isompia...Näin Lapissa.