Uusimmat blogijulkaisut

Hakka R3 SUV kitkarenkaat kakkostalvelle.

On tässä ollut turhankin pitkä kirjoittelukatkos. Syitä on sysissä ja sepissä, mutta nyt ovat syksyn leirikoulu- ja metsästyskiireet helpottaneet. Tilalle on tosin tullut vuotovahinko tuolla Retkeilymajan kellaritilassa. Se on tonnin omavastuuta lukuunottamatta onneksi vakuutusyhtiö Ifin murhe. Purkutyöt ovat kohta sillä mallilla, että kuivatusvaihe on välissä odotettava, että korjausfirma saa aloittaa jälleenrakentamisen. Sepä etenee onneksi siellä, vaikkakin on vaikea totutella saunattomaan talouteen, kun koko pesutila pukuhuonetta lukuunottamatta on revitty alkutekijöihinsä betonille.

Syksykelit ovat täällä Etelä-Lapissa olleet tyypillisen vaihtelevat, kuten ajallemme sopiikin. Talvet meinaavat tulla, mutta eivät sitten tulekaan, vaan tulee väliin suvikelit, jotka hankaloittavat teiden kuntoa. Meillä on ollut osan muun Suomen tavoin vuodenaikaan nähden paljon lunta. Lumimittari on käväissyt korkeimmillaan lukemassa 35 senttiä omalla sääasemallani. Jos kaikki sade lunta olisi ollut, niin alkaisi olla puoli metriä ja ylikin lunta, mutta yhden vuorokauden aikana lokakuun loppupäivinä sateli ensin 20 milliä kesäsadevettä. Näytti jo, että kaikki vajaat 10 lumisenttiä sulavat pois, mutta sittenpä vesisade nopeasti muuttui lumisateeksi. Lunta kertyi puolessa vuorokaudessa paritkymmenet sentit.

Niissä keleissä oli tienpitäjällä hommia paljonlaisesti. Ja ongelmia tietenkin kaikilla, jotka joutuivat noina päivinä autoilemaan. Saatiin samanlainen märkä jäätikkö kaikille tieurille kuin edellisenkin syksyn aikana tapahtui. Siitä kirjoittelin silloin, että rengaskitkaa saatiin aikaiseksi vain hiekalla. Ja tismalleen samanlaista olivat kelit parina päivänä. Ei pärjännyt Ukka kitkoilla, eikä Mummu nastoitetuilla Hakkakaseilla muuten kuin pudottelemalla nopeudet kolmeenkymppiin. Ja siinäkin vauhdissa oli tarpeen vielä varoa, ettei kaarteiden kallistuksissa auto vyöry tieltä ojien puolelle...

Vahingoitta selvittiin, hyvä niin. Nyt ovat kelit onneksi muuttuneet hiukan talvisemmiksi. On viimeiset pari viikkoa ollut pikkupakkasta, alle kymmentä pakkasastetta. Se on sopivaa keliä, jolla liukkautta esiintyy vähänlaisesti.

Nyt muualla Lapissa esiintyneet pakkaslukemat ovat saavuttaneet Naruskankin. Tänään käväisin Sallan kirkonkylässä asioilla Lexuksellani. Vajaan kahdenkympin pakkaskeli on talvikeleistä ylivertainen, koska tiet ovat nahkeat. Mitään ongelmia ei renkaiden pidon kanssa ole tällaisilla keleillä. Kun vain pysyisi lopputalven ilman suvikelejä, mutta se toive ei varmaankaan toteudu. Maailma on muuttumassa.

Eläimiä täällä Lapissa saa väistellä ympärivuotisesti. Nyt on poroilla mitä ilmeisimmin ongelmia kaivaa metsistä itselleen ravintoa, kun pakkanen kovetti viimeisen suvikelin jälkeen hankea niin, että taitaa kopara siihen huonosti pystyä. Tyypillistä täällä onkin, että poro lähtee vaeltelemaan ja etsimään parempia kaivuumaisemia. Ja se on varmaa, että poro tietää, missä matkaa pystyy tekemään vähimmällä energiankulutuksella. Maantiellä tietenkin...

Porot liikkuvat tien päällä yksin tai kaksin tai isommassa tokassa...
Tienlaitaa poro osaa kyllä käyttää, mutta siellä pysyminen ei satavarmaa koskaan ole. Pikku säikähdys, niin suunta muuttuu, eikä se osaa autoa varoa. Autoilijan on siis varottava...

Muitakin eläimiä tiellä liikkuu. Täällä on poikkeuksellisen pitkä kanalintujen pyyntiaika meneillään edelleen. Lintukanta sen näyttäisi kestävänkin, koska paksut lumet haittaavat kanalinnun ja myös hirven metsästystä. Tänään oli poikkeava tiehavainto kotimatkalla, kun valkoisella tiellä patsasteli ei teeritokka tällä kertaa, vaan yksittäinen ukkoteeri. Se päästi autolla muutaman metrin päähän ennen siivilleen lehahtamista. Linnut onneksi ovat aika taitavia autojen väistelyssä...

Ukkoteeri on helppo havaita tiellä näissä olosuhteissa.

Hakkakitkoissa oli muutama viikko sitten ne autoon vaihtaessani lähes täydet millit. Niiden äänettömyyteen ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja kuten aiemminkin olen kertonut ja painottanutkin, niin kitkoilla pärjää Lapin ja muunkin Suomen talvikeleissä mielestäni helposti ja hyvin, kun muistaa ennakoida ja eri olosuhteissa kokeilla, minkälainen pito milläkin kelillä renkailla on. Jarrutestin tekeminen vaarattomassa paikassa etukäteen on paljon viisaampaa kuin se tilanne, että auto on saatava törmäyksen välttämiseksi pysähtymään vahinkoja aiheuttamatta tositilanteessa...

Kitkarenkaan kulutuskestävyys täällä perustuu varmaankin siihen, että enimmäkseen meillä Lapissa ajellaan lumisilla ja jäisillä teillä, jotka eivät raskaankaan auton alla rengasta kuluta samaan malliin kuin kesärenkaille täällä käy.

Kesärenkaan loppuraportti on vuorossa lähisinä aikoina, jos pääni saan pitää. Turvallisia talvikelejä kaikille!

 

comments powered by Disqus