Kun sain ajokortin edellisellä vuosituhannella, meidän  perheemme oli juuri ostanut Auton. Vapo myi tarjousten perusteella vaihtoon  menevän auton ja ainoan tarjouksen tehneenä isäni osti (ajokortittomana) hienon  Anglia farmarin.

Eräänä kovana pakkasaamuna auto ei millään jaksanut  lähteä käyntiin. Silloin ei ollut moottorilämmittimiä eikä muuta nykyajan  hienouksia. Meillä oli saunakammarissa yhden levyn näppärä keittolevy, joka  aseteltiin öljypohjan alle ja sähköjohto vedettiin sisältä autolle. Levy päälle  kakkosasentoon (kolmosella levystä tuli punahehkuinen) ja paksut vällyt  nokkapellin päälle. Varmaan puoli tuntia moottorin annettiin lämmitä – toki välillä  seuraten, että auto ei syty palamaan. Sitten kokeiltiin käynnistää -- -  ONNISTUI!

Pulkka pois auton alta ja johdot kerälle. Keittolevy sai  jäädä ulos jäähtymään. Kun auto oli käynyt jonkin aikaa ahtauduimme kaikki  autoon. Isä, veljeni ja minä – kuskiksi.

Silloiset talvirenkaat olivat useimmiten pinnoitettuja.  Pidoltaan jotain muuta kuin Hakkapeliitta 7. Ajoin kirkolle ns. uuden tien  kautta. Tien pinta oli jäinen ja tiekarhulla uritettu. Olin paikassa, missä  molemmilla puolilla tietä on syvä pudotus hiekkakuoppaan. Jostain syystä  painoin kaasua ja – tein ensimmäisen 360 asteen pyörähdykseni autolla. Nätisti  ja nopeasti. Mutta säikähdin kamalasti ja tietysti sain ”lievät” moitteet auton  sisällä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni ”turha  kiire pois” -sarjassa.

Kouluun pääsimme myöhässä ja poissaolokirjaan piti  tietysti tehdä selvitys syystä. Sovimme veljemme kanssa saman tekstin.

Ei mennyt montakaan tuntia, kun luokanvalvojamme tuli  luokkaan naama punaisena puhkuen. Luokan edessä hän alkoi tivata ”mitä  pelleilyä tämä teidän poissaolovihkonne teksti oikein on”. Me siinä sitten  vakavana selittämään: ”Me kutsumme meidän Angliaamme Amaliaksi. Se ei suostunut  lähtemään käyntiin tänään aamulla ja sitä piti lämmittää. Siksi me olimme  myöhässä. Myös isä töistä. Kirjoitimme vaan lyhyesti poissaolokirjan pieneen  selitystilaan lyhyesti ”

”. Mitä erikoista siinä on”. Tässä vaiheessa luokanvalvojamme  pokka petti. Tällä kertaa hän meni vielä punaisemmaksi. Nyt naurusta.

Sellaista autoilua 1960 luvun lopulla. Aikansa kutakin - nykyään autot ja renkaat ovat mukavampia ja turvallisempia, mutta myös autojen määrä on ainakin kymmentuhatkertainen..