Kun sain ajokortin edellisellä vuosituhannella, meidän perheemme oli juuri ostanut Auton. Vapo myi tarjousten perusteella vaihtoon menevän auton ja ainoan tarjouksen tehneenä isäni osti (ajokortittomana) hienon Anglia farmarin.
Eräänä kovana pakkasaamuna auto ei millään jaksanut lähteä käyntiin. Silloin ei ollut moottorilämmittimiä eikä muuta nykyajan hienouksia. Meillä oli saunakammarissa yhden levyn näppärä keittolevy, joka aseteltiin öljypohjan alle ja sähköjohto vedettiin sisältä autolle. Levy päälle kakkosasentoon (kolmosella levystä tuli punahehkuinen) ja paksut vällyt nokkapellin päälle. Varmaan puoli tuntia moottorin annettiin lämmitä – toki välillä seuraten, että auto ei syty palamaan. Sitten kokeiltiin käynnistää -- - ONNISTUI!
Pulkka pois auton alta ja johdot kerälle. Keittolevy sai jäädä ulos jäähtymään. Kun auto oli käynyt jonkin aikaa ahtauduimme kaikki autoon. Isä, veljeni ja minä – kuskiksi.
Silloiset talvirenkaat olivat useimmiten pinnoitettuja. Pidoltaan jotain muuta kuin Hakkapeliitta 7. Ajoin kirkolle ns. uuden tien kautta. Tien pinta oli jäinen ja tiekarhulla uritettu. Olin paikassa, missä molemmilla puolilla tietä on syvä pudotus hiekkakuoppaan. Jostain syystä painoin kaasua ja – tein ensimmäisen 360 asteen pyörähdykseni autolla. Nätisti ja nopeasti. Mutta säikähdin kamalasti ja tietysti sain ”lievät” moitteet auton sisällä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni ”turha kiire pois” -sarjassa.
Kouluun pääsimme myöhässä ja poissaolokirjaan piti tietysti tehdä selvitys syystä. Sovimme veljemme kanssa saman tekstin.
Ei mennyt montakaan tuntia, kun luokanvalvojamme tuli luokkaan naama punaisena puhkuen. Luokan edessä hän alkoi tivata ”mitä pelleilyä tämä teidän poissaolovihkonne teksti oikein on”. Me siinä sitten vakavana selittämään: ”Me kutsumme meidän Angliaamme Amaliaksi. Se ei suostunut lähtemään käyntiin tänään aamulla ja sitä piti lämmittää. Siksi me olimme myöhässä. Myös isä töistä. Kirjoitimme vaan lyhyesti poissaolokirjan pieneen selitystilaan lyhyesti ”
Amalia ei suostunut”. Mitä erikoista siinä on”. Tässä vaiheessa luokanvalvojamme pokka petti. Tällä kertaa hän meni vielä punaisemmaksi. Nyt naurusta.
Sellaista autoilua 1960 luvun lopulla. Aikansa kutakin - nykyään autot ja renkaat ovat mukavampia ja turvallisempia, mutta myös autojen määrä on ainakin kymmentuhatkertainen..
