Kevään tulo tuntuu nyt jotenkin paikoilleen jämähtäneeltä. Ei, lunta emme ole saaneet. Ei, emme ole kärsineet jäätyvistä teistäkään. Mutta harva se aamu saa tuulilasista skrapata pois huurretta tai jäätä. Öisin käydään juuri sen verran pakkasella, että tuo klassinen raapan ääni pääsee riipimään. Se näkyy myös luonnossa. Leskenlehtien jälken näkyy pientareilla jo jokunen harva sinivuokko, mutta puut ovat aivan kaljuja. Edes pienintäkään viherrystä ei vielä näy lehtipuissa.

Nastoja täällä ei kuitenkaan tarvita, tai ei ole tarvittu pitkään aikaan. Silti erittäin monella näyttää kuitenkin olevan vielä reissu Naruskalle, ropinoista päätellen...