Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Ystävänpäiväkaulaliina lämmittää Kasperia.

Ystävänpäivänä Ukan postilaatikolla oli mieluinen Ystävänpäiväpaketti. Ja sisältö oli ajankohtaista ja myös muistelo-ohje ainakin Ukalla helppo toteuttaa. Oma poika on tietenkin enemmänkin kuin ystävä. Kallelle, eli tutummin Kasperille kaulaliinan välitin edelleen. Hänelle se on tarpeenkin, koska moottorikelkkaa kairoilla ajaessa kaulaliina on enemmän kuin sata jänistä.

Ukalla on selkeästi muistissa autoilukokemus, se ensimmäinen, Kallen kanssa. Olin opetusluvan myötä pojan ajo-opettaja. Olimme hakeneet valmiit lupapaperit Kemijärven poliisiasemalta ja suuntasimme sieltä kohti Kajaania. Poliisiaseman pihasta lähdin vielä itse ajamaan, mutta ensimmäisen P-paikan nähtyäni parin kilometrin päässä Kemijärven keskustasta ajoin sille. Totesin pojalleni, että vastoin oppikirjoja en aloita ajo-opetusta kaupunkiajolla, vaan ensimmäisenä opetan hänelle liikennevirtaan menoa ja maantieajoa. Perusasiat auton teknisestä ajamisesta oli hänellä jo hallinnassa kohtuullisen hyvin, joten siihen puoleen ei tarvinnut aikaa tässä vaiheessa enää käyttää.

Tilanteessa oli kuitenkin tietty jännitys puolin ja toisin. Muutaman minuutin suusanallisten ohjeiden jälkeen lähdettiin liikenteeseen nokka kohti Kajaania. Aikaa meillä oli matkan taittamiseen ilman pienintäkään kiirettä monta tuntia. Eikä ollut epäilystäkään, jaksaisiko poika ajaa ensimmäisellä "ajotunnillaan" 400 kilometriä. Hyvin jaksoi. Sovimme, että poikkeamme viitostieltä kaikilla P-paikoilla Kemijärveltä Kajaaniin, jolloin oppilas satavarmasti oppii perusasiat sekä liikennevirrasta poistumisesta että siihen palaamisesta.

Rauhallisella matkanteolla ja leppoisasti annetuila ohjeilla matka Kajaaniin taittui niin, ettei ajo-opettajan kertaakaan tarvinnut koskea opetusauton jarrupolkimeen. Ajoneuvon paikka ajoradalla eri tilanteissa ajaessa tuli käydyksi läpi kymmeniä kertoja matkan aikana ilmenneissä liikennetilanteissa. Ja Kasperille valkeni tällä ensimmäisellä ajotunnilla konkreettisesti se, että kuljettajan on koko ajan liikenteessä tiedettävä, mitä tapahtuu edessä, mitä tapahtuu takana, mitä tapahtuu sivuilta, mitä ylhäällä ja mitä alhaalla. Tarkkaileminen peileihin alkoi luonaamaan järkeenkäyvästi alusta asti.

Siitä se ajokorttikoulutus lähti. Taajama-ajoon siirryttiin sitten tuonnempana. Kaikkiaan Kasperilla oli ajo-opetuksen suhteen se etu verrattuna autokouluopetukseen, että määrällisesti opetusta tuli kaikilla osa-alueilla ainakin kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä opetuskriteerit autokoulussa edellyttävät. Maantieajoa ja muutakin ajoharjoittelua tuli niin paljon, että kaikkea ei lähellekään merkitty opetusasiakirjoihin.

Ajokortin Kasperi suoritti Rovaniemellä ensimmäisellä kerralla. Kortti on ollut lakkarissa nyt seitsemisen vuotta, jona aikana on maantiellä kertynyt tuhansia kilometrejä. Toistaiseksi ja toivottavasti ilman onnettomuuksia eteenkin päin, kuten tähänkin asti.

Kuvissa Kasperi uutukaisen kaulaliinansa kanssa Laskiaissunnuntain vietossa Naruskan Karhutunturin tykkylumikuusikoissa. Tällä kertaa moottorikelkan puikoissa...

Ukka lopettelee näissä muisteloissa tällä kertaa tähän. Kiitokset vielä kaulaliinoista, joista toinen lämmittää Mummun kaulassa tätäkin kuvaa otettaessa.

 

comments powered by Disqus