Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Viisi kilometriä Tapaninpäiväajelua piisasi.

Ei taida kannattaa liikaa valitella olosuhteista täällä Lapin perukoilla joulunpyhinä, kun on kuunnellut ja katsellut mustia maisemia ja vesisateiden sävyttämää juhlapyhän viettoa ympäri eteläistä ja keskistä Suomea.

Lappia säiden haltija kuitenkin muisti sellaisella vesipaisteella parhaan talven päälle, että ei olisi uskonut tapahtuvaksi joulukuun loppupuolella. Tapahtui kuitenkin, kun lämpötila hivahti 3-4 astetta plussalle ja lisäksi sateli vettä, joka joudutti lumen nuoskaantumista ennätysajassa. Ja pihat ja tiet muuttuivat vuorokaudessa äärimmäisen liukkaalle kaljamalle.

Ukka oli luvannut käydä Tapaninpäivänä tarkistamassa yhden mökin lämpötilat Naruskajokivarressa. Matkaa ei ole kuin vajaa poronkusema edestakaisin, eli puolenkymmentä kilometriä. Matka riitti kuitenkin koeajomatkaksi todeta, että päämaantiemme oli muuttunut polanteiseksi luistinradaksi, jolle ymmärrettävästi ei pyhäpäivän kunniaksi oltu vielä puoleenpäivään mennessä tiehoidollisia toimenpiteitä ehditty tehdä.

Äkkiä oli todettu, että maksiminopeus Lexuksella ja sen kitkarenkailla oli 50 kilometriä tunnissa. Samaa vauhtia näyttivät ajelevan ne pari autoa, jotka vastaan tällä lyhyellä lenkillä tulivat. Nastattomat kitkat autoni alla eivät juurikaan tuntuneet tien pinnassa kiinni olevan kuin pikkiriikkisen silloin, kun antoi auton rullailla mahdollsimman pienellä vedolla tai jarruttelematta. Eli tie oli lyhyesti kerrottuna niin liukas, ettei se sen liukkaampi enää voi olla.

Reissu tuli tehtyä ihan onnistuneesti. Onneksi kenelläkään joulunviettäjistämme ei ollut matkapäivä Tapanina, vaan vasta tulevan viikonlopun aikana.

Tienpitäjän kunniaksi on luettava se, että Tapaninpäivän iltana Naruskantie sai kunnollisen hiekoituksen, joten välipäivänä tapahtuva liikenne sujunee hieman turvallisemmissa olosuhteissa.

Ukan lumimittarin 62 senttiä vajeni vuorokaudessa 10 senttiä. Suojakeli ja sadekeli vetenä tapahtuu normikalenterissa 3-4 kuukautta myöhemmin, eli maaliskuun lopulla. Pakkaset kun kovettavat nyt pyhinä läpi kastuneet hanget, niin ainakin poroilla luulisi olevan ennätysvaikeaa kaivella eväänsä maan pinnalta hangen alta. Eikäpä muitakaan luonnolle aiheutuvia ongelmia maallikko pysty arvioimaan, kun oikeasti kävi yhden joululaulun sanoin niin, että tuli kesä talven keskelle...

Joulupäivän iltana lapsenlapsoset ketterät rakensivat pihamaalle komean lumiporon. Vuorokautta myöhemmin lumiporon kohdalla oli vain märkä läntti ja puusarvet muistona. Että semmoiset talvikuulumiset täältä pohjoisesta.

 

comments powered by Disqus