Vierailevan tähden muisteluita

Ystävänpäivänä postiin saapui astetta isompi paketti - Nokian Renkaat oli muistanut testikuljettajiaan pienellä paketilla, josta paljastui kaksi samanlaista lahjaa. Toinen niistä oli minulle, mutta toinen oli tarkoitus antaa jollekin ystäväle, jonka kanssa oli kokenut ikimuistoisen autoreissun.

Lahjan saajaksi valikoitui nanosekunnin mietintäajan jälkeen tyttöystäväni Essi - ja autoreissuksi blogissani jo kertaalleen kuvattu Mazda RX-8:n hakureissu Kotkasta. Koska olisi tylsää kirjoittaa sama matkakuvaus uudelleen, päästin Essin valloilleen. Seuraavassa mielestäni varsin osuva (ja hauskakin) kuvaus tuosta samaisesta, varmasti ikimuistoisesta matkasta.

Enjoy!

Henri yllätti minut ystävänpäivänä Nokian Renkaiden kaulaliinalla, jonka myötä aloimme muistella parhaita automatkojamme. Viimeisin jännityksen täyteinen automatka on ollut Mazdan tuominen takaisin Pyhtäältä Espooseen. Henri ajoi Mazdaa ja minä perässä Renaultilla.Olin mukana moottorinirrottamisprosessissa syksyllä, jossa lajittelin ja merkitsin irrotettuja osia. Vaikka laitoimme merkintöjä johtoihin ja otimme valokuvia työvaiheista, en ollut kovin luottavainen siihen, että kasaaminen tulee sujumaan ongelmitta. Osia kuitenkin oli muutama kappale...Sainkin yllättyä, kun moottorin takaisinlaittaminen sujui niin nopeasti – yhdessä illassa miehet olivat saaneet kasattua koko järjestelmän takaisin. Seuraavana viikonloppuna lähdimme sitten hakemaan autoa, jäljelle oli jäänyt enää nesteiden laittaminen ja starttaus.Tuona viikonloppuna etelässä oli yksi tämän talven hirveimmistä ajokeleistä; hakureissuamme edeltävänä iltana Helsingissä Lahdentiellä sattui kolareita, joissa oli yhteensä osallisena n. 200 autoa. Oli siis aika jännittävää lähteä ajamaan autoa, jonka toiminnasta ei ollut mitään takeita.Ensimmäisellä yrityksellä saimme auton ehkä viitisen metriä tallin ulkopuolelle: jostain vuoti valkoiseen lumeen öljyvana. Ei kun takaisin ja miettimään mistä ihmeestä on kyse. Onneksi selvisimme säikähdyksellä, kun jokin pultti oli löysällä, eikä asian korjaamiseen vaadittu osien irrottamista. Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi ajaa ensin Espoon sijasta vanhemmilleni Kotkaan, jotta saimme alle lyhyemmän testiajon. Jos jotain ilmenisi, niin vika olisi helpompi korjata.Ja niinhän siinä sitten kävi, että miehet joutuivat uusiin säätöhommiin, kun kytkin ja vakionopeudensäädin eivät toimineet kunnolla. Onneksi siis emme lähteneet suoraan Espooseen..Noh, näiden pienten säätöjen jälkeen pääsimme vihdoin matkaan. Aikataulukin alkoi olla jo tiukilla, sillä meidän oli tarkoitus ehtiä illalla omille tahoillemme illanistujaisiin. Henri ajoi edellä, minä perässä valmiina auttamaan tarvittaessa. Pääsimme moottoritielle, ja täytyy sanoa, että olisin kyllä vaihtanut oman pelini Mazdaan minä hetkenä hyvänsä. Ensimmäinen nopeuden nostaminen kuudestakympistä sataseen ja olin jo kaukana perässä. Kun rellu ei vaan kiihdy. Huoh.Omasta puolestani matka sujui rauhallisesti ajellen (lauleskellen) tuttuun tapaan. Saavutin Henrin, eikä mitään ongelmia ollut silmämääräisesti havaittavissa. Itse sain kokea sydämentykytyksiä, kun ohituksen jälkeen moottoritiellä suurikokoinen tietyöauto vaihtoi juuri edessäni kaistaa ohittavien puolelle, ja jouduin tiputtamaan oman nopeuteni yhtäkkiä satasesta neljäänkymppiin. Matka oli siten testiajo itsellenikin – onneksi jarruni toimivat.Pääsimme lopulta turvallisesti perille Espooseen, ja hihkuin innosta kun Mazda näytti toimivan juuri niinkuin pitää. Todellisuus ei kuitenkaan ollut ihan niin ruusuinen -  eikä Henri niin hyväntuulinen. Moottorivalo paloi, keskikonsoli pätki päälle ja pois päältä, eivätkä jarrut toimineet normaalisti. Se siitä innostuksesta.Tärkeintä oli kuitenkin, että auto oli nyt Espoossa ja kuski yhtenä kappaleena. Viat saatiin korjattua monien vaiheiden jälkeen, ja katsastuskin on nyt onnistuneesti takanapäin. Jospa nyt olisi aika innostua ja hihkua uudelleen.- Essi
comments powered by Disqus