Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Venäläistä rulettia liikenteessä

Muistan nuorena kuulleeni arvoituksen: mikä on se joka näkyy, ei näy, näkyy jne? Vastaus oli Sammy Davis Jr suojatiellä katua ylittämässä. Muusikon esiintymisasu oli aina musta puku silloin. Nykyään arvoitus olisi ainakin mauton.

Nyt voisi kysyä: mikä on se joka ei näy, ei näy, ei näy.. Vastaus on suomalainen jalankulkija liikenteessä. Pätee myös pyöräilijöihin kaupungissa. Siinä on ’alkutalven vaarallisin ajoneuvo’.

Nykyinen pukeutuminen suosii mustaa tai hyvin tummaa ulkovaatetusta, joissa vain tosi harvoissa on ommeltua heijastinta valmiina. Tällaisen tiellä liikkujan havaitseminen edes katuvalojen alueella on lähes mahdotonta. Ainoastaan kotimaisissa ulkotyöasusteissa on heijastimet vakiona. Ja onneksi ne on myös Pohjoismaissa suunnitelluissa lastenvaatteissa ja lastenvaunuissa.

Pari tuoretta esimerkkiä: ajan Turussa keskustan suuntaan ryhmittyneenä kaksikaistaisen tien vasemmalle kaistalle. Oikean kaistan ajoneuvo pysähtyy suojatien eteen, minä viereen. Suojatietä pitkin tulee mustiin pukeutunut mies tumman matkalaukun kanssa. Näen hänet vasta kun hän tulee kunnolla autoni valojen keilaan – kaupungin katuvaloissa. Edes kasvoja ei näy, koska hänen ihonvärinsä on tumma. Ainoastaan valkoiset stereokuulokkeet näkyvät auton valoissa – nekin estävät musiikin soidessa liikenteen äänten kuulumisen. Hän vain ylitti katua päästäkseen bussipysäkille. Olisipa edes kuulokkeissa heijastinpinta!

Toinen esimerkki myös Turun keskustasta Linnankadulta: Aurajoen rannalta tulee pyöräilijä ja kääntyy autoni edestä oikealle kirjaston kulmalla. Mustat vaatteet, tumma pyörä, ei näy valoja, mutta näen hänet katuvalojen ja autoni valojen takia ja annan tietä. Vasta hänen ollessaan poikittain autoni edessä ohjaustangossa näkyy himmeä vilkkuva valkoinen valo – sen pitäisi näyttää eteenpäin, mutta se jää ohjaustangon taakse ja on hyvin himmeä. Kun käännymme hänen peräänsä, näen heikoissa katuvaloissa vain tumman hahmon pujottelevan liikenteessä, mutta taaksepäin ei ole mitään heijastavaa pintaa eikä vaatetta. Edes takalokasuojassa ei ole ennen vaadittua valkoista pätkää. On täysin sattumaa milloin tällainen pyöräilijä huomataan.

Kun nämä esimerkit siirtää katuvalottomalle alueelle, lisää hieman tihkusadetta (jota on riittänyt etelässä) ja vastaantulevia autoja, niin silloin voi verrata vastaavien tiellä liikkujien pelaavan venäläistä rulettia hengellään – niin vaarallista heidän kulkemisensa on. Ja lisäksi tiellä liikkuja voi olla vielä pieni koululainen – nyt valoisaa on vain hyvin lyhyen aikaa vuorokaudessa. Edes hyvätkään auton renkaat eivät auta tällaisessa tilanteessa.

Joskus tiellä liikkujan pelastaa vaalea kaupan muovikassi (saisikohan muoviin lisättyä jonkin tasoiset heijastin raidat valmistusprosessissa?)

Mistä syntyisi sellainen valtakunnallinen tahtotila, että heijastimia jaettaisiin, niitä mainostettaisiin televisiossa ja kaupallisilla radiokanavilla, heijastimista tehtäisiin design-osa ulkovaatteita. Lisäksi virtuaalilasien esittely demo voisi olla heijasteeton/ heijastaviin vaatteisiin puettu lapsi ja pyöräilijä liikenteessä. Ideointitalkoot liikkeelle ja toivoisin ainakin liikennevakuutusyhtiöiden, autoliiton ja liikenneviraston lähtevän tukemaan kampanjaa. Laitetaan ideat ihmisten motivoimiseksi liikkeelle ja samoin ideointi muulle toteutukselle. Kampanja maksaisi vähemmän kun muutaman auton alle jääneen ihmisen elinikäinen kuntouttaminen ja hoito.

Pieni tuore esimerkki Turun Sanomien nettisivulta tänään:

TS 9.12.2017
17-vuotias polkupyöräilijä loukkaantui lievästi pyörän ja henkilöauton yhteentörmäyksessä perjantaiaamuna Voivalantiellä Kaarinassa. Valoton pyöräilijä törmäsi lukion kohdalla auton etupäähän ylittäessään ajorataa suojatietä ajaen.

Henkilöautoon tuli törmäyksessä lommoja ja naarmuja. Polkupyöräilijän epäillään syyllistyneen asiassa liikennerikkomukseen. Onnettomuus tapahtui kello 8.10.
Uutinen aloitti hyvin laajan keskustelun ’näkymättömistä ihmisistä’

comments powered by Disqus