Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Vaihtelevissa talvikeleissä kohti uutta vuotta.

Joulu hurahti kuin siivillä Rovaniemen Tapionkylässä lasten ja lastenlasten seurassa. Ja tietenkin miniän, joka oli ilmoittautunut jo viikkoja ennen joulua ruuanlaittovastaavaksi. Olipa pötyä pöydässä porosta porsaaseen ja kaikki perinteiset joulun laatikot ja herkut, joita oli lähdettävä sulattelemaan Tapaninpäivän aamuna. Silloin starttasi Subaru Foresterin nokka kohti Keski-Suomen Petäjävettä, tekopitäjää kohti. Hakkakasit tietenkin alla.

Oli monenmoista keliä, eikä ollut liukkaudestakaan puutetta. Nelivetoauto ja Hakkakasit on, kuten on luvalla ja aiheesta tullut mainostettua, varma ja turvallinen yhdistelmä. Yhtään ei tarvinnut rattia puristaa. Ja mikä mukavin havainto, niin yhtään, ei siis yhdenyhtäkään rällääjää ja kiilaria kohdalle sattunut tämän rapian viidensadan kilometrin päiväsiirtymän aikana.

Jotain jos paljonlaisesti etelään päin matkatessa kului, niin tuulilasin pesunestettä. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut erikseen pysähdellä ostamaan matkalta, kun hiukka kauempaa viisaana olin ostanut pesunestettä kaksi viiden lirtan astiallista valmiiksi kuljettajan penkin taakse paikkaan, mistä se lastia purkamatta P-paikalla löytyi heti, kun merkkivalo ilmoitti liemen olevan säiliöstä loppumaisillaan. Ennakointi kannattaa ajattelin, kun parin minuutin pysähdyksellä säiliö taas oli täytenä ja tuulilasi ja myös ajovalot saivat asianmukaista huuhtelua.

Joulunpyhien jälkeiset arkipäivät tuli liikuttua Jyväskylän kaupungin sekä kauppavilinässä että tuttavien luona vieraillessa. Kaupunkiin oli tullut lunta, kuten muuallekin Etelä- ja Itä-Suomeen, haitaksi asti kunnossapitotöitä ajatellen. Ei käynyt puhdistuskoneiden kuljettajia kateeksi, kun esimerkiksi Ainolan katuosuuksilla näki, miten hankalaa oli lunta siirrellä pysäköityjen autojen väleistä ja jalkakäytävien puhtaana pitämiseksi. Lumikasoille kun ei näyttänyt olevan säällistä paikkaa missään siellä kerrostalojen ahtaudessa. Kalliiksi ja hankalaksi tulee, eikä autoilijoiltakaan tule varmaankaan ongelmia puuttumaan. Ei ainakaan niiltä, joilla on kaksivetoisia ja mahdollisesti ei niin pitäviä talvirenkaita pirsseissään alla.

Retkeilymajalle Naruskalle piti palaaman uudenvuoden pyhiksi. Matkapäivä oli viime perjantai, joka jo aamukuudelta Petäjävedeltä startattaessa osoitti haastavuutensa, koska sadealue, laaja sellainen, kiipesi koko Suomen yli etelästä pohjoiseen. Reittivalinnalla ei pystynyt lumisadetta väistämään, vaan koko matkan nelostietä Oulun kautta Kemiin ja edelleen Rovaniemelle sai ajaa lumisateessa ja loskan lentäessä. Onneksi ei ollut kiire kellään. Ja muistutukseksi liukkauden vaaroista oli matkalla pari tieltä suistumista, jotka kuitenkaan aivät olleet aiheutelleet henkilövahinkoja. Olipa Oulun eteläpuolella iso linja-autokin sukeltanut mittansa ojan puolelle lumikinokseen, mutta onneksi oli pysynyt pystyssä. Hinurikalustoa siellä odoteltiin ja toiseen linjuriin matkustajia ilmeisesti lastailtiin.

Rovaniemeltä Naruskalle Subarun perässä kuljettui tyhjä telikuomukärryni, jonka toimme tullessa kotiin. Jarruttomassa telikärryssäni ovat ympärivuotisesti alla kesärenkaat. Se kuitenkin seuraa vakaasti autoa. Risteyksissä kannattaa kuitenkin muistaa, että vauhti on jyrkissä käännöksissä otettava kärryn kanssa pois varsinkin tyhjänä.

Suomessa puhutaan paljonlaisesti Lapin kaamoksesta ja sen alkamisesta ja päättymisestä. Itse olen sitä mieltä, että kaamosta piisaa kaikkialle Suomessa tähän vuodenaikaan. Valoisa aika on lyhyt keskelläkin Suomea. Ja rannikolla lumenpuute pimentää varmasti olosuhteet samoille tasoille kuin varsinainenkin kaamos.

Vuoden 2017 viimeisen kauppareissun tein Subarulla eilen, eli uudenvuoden aatonaattona. Uutta kevyennahkeaa lunta kun on meillä satanut parikymmentä senttiä kahden kuluneen vuorokauden aikana, niin teiden auraus täällä syrjäisemmillä ja alemmalla luokituksella olevilla tiestöillä on aika ajoin niin ja näin. Lunta on auraamattomana paljonlaisesti ja varsinkin tien laidat ovat arvaamattomia. Yhden asian havaitsin lumen laadusta kirkonkylälle ajettuani. Lumi oli viidenkymmenen kilometrin kauppamatkan aikana tarttunut farmarin perään kymmenen sentin paksuiseksi kerrokseksi. Lumi siis peitti paitsi takaikkunan, niin myös kaikki taakse näyttävät valot vilkuista jarru- ja perävaloihin. Eli lumipölyssä ajaessa sitä on tietämättään riski muille ja itselleenkin. Aina lunta ei tuossa laajudessa autoon tartu, mutta nyt lumen koostumus oli poikkeuksellinen. Kaupan P-paikalle jäi komea kasa lunta, kun siivosin auton takaosan kokonaan lumesta vapaaksi.

Kuvan mukaista harmaata kaamosta piisaa täällä Lapin maakunnassa vielä viikkojen ajan, mutta valoa kohti ollaan taas vuodenkierrossa menossa. Muutamassa viikossa vauhti kiihtyy valon määrässä ja aurinko voittaa. Vuosi ei enää ole aikaa, eikä piika ole enää ilmeisesti ihminen, kuten väännetty vanha sananparsi joskus jossain muodossa kuului.

Tuolla edessä menee sadan metrin päässä henkilöauto, vaikka sitä ei kuvasta voikaan päätellä...

Ukka toivottaa kaikille lukijoille ja tiellä kulkeville onnellista uutta vuotta 2018!

comments powered by Disqus