Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut Rengasturvallisuus 30 vuotta sitten

Uutta varottavaa ainakin Pohjois-Suomessa.

Kalenteriin katsomalla saattaisi täältä Koillis-Lapista kirjoittaa jo kevätterveisiäkin, mutta pakko on pitäytyä totuudenmukaisesti talvessa, joka täällä ei edelleenkään lopullista otettaan ole hellittänyt. Vappukin vierähti semmoisissa tuulissa ja lumituiskuissa, että alta pois. Yöt ovat edelleen pakkasella, eivätkä päivälämpötilatkaan nouse vakipäivinä kuin viiteen plusasteeseen. Pari kymppikerhon plussapäivää on nähty, mutta esimerkiksi huhtikuun keskilämpötila Ukan sääasemalla jäi miinuksella ollen -2,3 astetta. Pari aiempaa vuotta olivat sentään plussalla, joten kolmisen astetta normaalia kylmempi oli huhtikuu.

Jokainen ymmärtää, ettei täällä näillä keleillä voi kuin haaveilla kesärenkaista. Ukkakin vasta pälyilee vaihtoehtoja Vianorin sivuilta, kun tuohon Mummun Opeliin ovat vuorossa uudet kesärattaat. Niistä valinnoista tuonnempana.

Lapissa ja ainakin Koillismaalla eletään sitä aikaa keväästä tai kevätalvesta, että varsinkin sorateillä on autoilijoiden ja muiden tienkäyttäjien varottavana maalintuja. Se on täkäläinen nimitys metsäkanalinnuille, joiden enemmistö nykyisillä lintukannoilla on teeriä ja metsoja.

Maalinnut teikkailevat mielellään sorateillä ja asfalttiteidenkin sorareunamilla muutaman viikon ajan huhti-kesäkuulla. Ajankohta vaihtelee hieman kevään etenemisestä riippuen. Autoilijan on huomioitava, että nämä kookkaat linnut tepisevät tiellä ja tien laidoilla usein rauhallisen näköisinä ja arvokkain askelin sen näköisinä, ettei niillä ole meininkiäkään tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä. Se ei aina kuitenkaan pidä paikkaansa. Tämmöinen iso lintu, onpa se mitä lajia tahansa, saattaa sen siunaamassa sekunnissa pelemahtaa siivilleen ja lähteä lentoon mihin suuntaan tahansa. Ja yleensä se ottaa hitaanlaisesti korkeutta siivilleen noustuaan.

Tuulilasille tai auton keularakenteille törmäys tämmöisen luontokappaleen kanssa tekee vahinkoja varmanlaisesti varsinkin, jos autolla on vauhtia. Siksipä linnun nähdessään ajoneuvon kuljettajan on otettava vauhdit pois siltä varalta, että tipi ei pysyttelekään esimerkiksi ajoradan ulkopuolella, vaikka se sen tavallisin kivensyöntipaikka onkin.

Tälle aamua Mummu ajeli Naruskantietä työmatkallaan. Parikin naaraslintua odotteli sulhoja paikalle. Toinen oli näytillä keskitiellä, koska ojat näillä meidän sorateillä ovat vielä sulamatta kunnolla. Toinen sipsutteli tien vierellä hangella. Nämä molemmat oli helppo havaita, mutta joskus nämä maastonväriset linnut ovat täysin huomaamattomasti tien ojien reunamilla suojavärinsä turvin, joten tarkkana pitää olla. Enimmillään Ukka on toukokuun puolella laskenut Naruskantiellä kotipihasta Kotalaan viidentoistan kilometrin matkalla 35 metsoa ja teertä. Ja joku saattoi vielä jäädä havaitsemattakin. Eli silloin, kun niitä on, niitä myös on.

Kevään odottelemisiin Naruskan talvesta oheisten kuvien myötä tähän.


 

comments powered by Disqus