Kirjoittaja Terhi Puusaari
Uusimmat blogijulkaisut

Uutta rengasta, taas

Viimeksi lupailin asiapitoista tekstiä ihan suoraan renkaista, mutta eipä minulla nyt sitten paljoa olekkaan kerrottavaa...

Alun alkaen hommahan meni niin, että rengas rikkoutui tuolla soratiellä. Isäntä ystävällisesti paikkasi sen kotikonstein. Kotoa kun löytyy se korkkiruuvi, koukku ja niitä "paskamadoiksi" tituleerattuja.. Nainen ratin takaa ei nyt osaa sanoa edellisille oikeita nimityksiä, mutta kaiketi asiantuntevat ymmärtää, mistä puhun.

Päivitin sitten tänne Hakkapediaan tiedon tapahtuneesta ja minulle lupailtiin uutta rengasta Hakka-turvan ansiosta. Piakkoin Kokkolan Vianorilta jo soiteltiinkin ja kyseltiin tilanteesta ja siitä, kuinka se rengas paikattiin. Kerroin, mitä armas aviopuolisoni teki 15 minuutissa meidän muiden odottaessa pimeässä metsässä. Tosin tuo metsäosuus jäi kertomatta. Humoristinen herra puhelimen toisessa päässä kyseenalaisti siippani renkaankorjaustaidot ja valisti, ettei rengasta saa koskaan paikata ottamatta rengasta vanteelta ja katsomatta mitä siellä sisäpuolella näkyy. Sisällä voi kuulemma olla isompi reikä, kuin ulkopinnalla ja käytössä pikkuhiljaa rasittua ja lopulta räjähtää. Ajelin siis puhelun aikana Vaasasta Kokkolan kautta kohti kotia (200km matka) ja minulle kerrottiin "tikittävästä aikapommista joka voi räjähtää milloin vain". Puhelun lopputulema oli se, että Vianorille oli tilattu uusi rengas ja saisin mennä käymään heti, kun olen sinne päin muutenkin menossa. Koska tiistaina oli tarkoitus pitää kauneusiltaa Kokkolassa sovittiin tiistai rengaspäiväksi. Vieläpä minulle toivoteltiin turvallisia kilometrejä.

En oikein tiennyt miten suhtautua. Asiantuntijan neuvot otin tietenkin ainoana oikeana totuutena, ensin. Leppoissa kaveri luurin päässä sai toisaalta ihan hyvälle tuulelle ja myös hyvä palvelu sekä Hakkan että Vianorin puolelta: rengas oli jo tilattu vaikka kuvittelin, että minun täytyy itse ottaa yhteyttä rengastaloon. Kuitenkin turvallisuuden tunne ajelusta pääosin katosi ja toisaalta otti kupoliin haukut, jotka mieheni sai näin naisen näkökulmasta suorastaan ritarillisesta urotyöstä. Soitin miehelleni, joka luonnollisesti kiihtyi nollasta sataan ihan sadasosasekunteissa. "Minkä helevetin takia semmosia sitten myydään, jossei niitä saa käyttää?!" oli isännän kommentit renkaanpaikkaussarjoista, joilla jo useampi rengas ONNISTUNEESTI on paikattu...tai ehkä kommentit oli suunnattu puhelimesta tutulle rengasmiehelle...

Tiistainen kauneusilta peruuntui, mutta päätin vaihdattaa renkaan joka tapauksessa silloin. Sairastelu kuitenkin piti minut alkuviikosta tiiviisti huussin läheisyydessä ja isäntä kävikin sitten Kokkolassa uutta rengasta hakemassa. Hän ajeli 50km meidän PikkuTummun kanssa Kokkolaan, jossa rengas otettiin irti, kumi pois vanteelta ja sitten todettiin, että tilalle tulleessa renkaassa on jokin kuljetusta aiheutunut vaurio. Sitten laittoivat paikatun kumin takaisin ja renkaan alle. Isäntä ja tyttö ajelivat taas 50 km iloisesti kohti kotia. Voitte kuvitella, kuinka iloinen mies sieltä kotiin tulikaan turhaan heitetyltä reissulta. Kun sitten kysyin tehtiinkö sille meidän paikatulle renkaalle mitään, niin vastaus kuului "No EI, kun se oli niin hyvin paikattu".

Mitähän tästä kaikesta nyt sitten yhteenvetona sanois? Uutta rengasta odotellen, taas.

Keleistä sen verran, että oli täälläkin jo melkein talvi. Ainakin pari päivää. Tielläkin oli jäätä ja lunta maassa! Kaustisella liikenneympyrässä yleensä tulee vahingossa sutattua, kun ensimmäisillä liukkailla ajaa, mutta hyvin kiillotetusta jäänpinnasta huolimatta näillä ensilumilla rengas piti hyvin! Vaikka enhän minä taas tiedä, onko kiinni renkaasta vai tuosta nelivedosta vaiko ehkä niitten yhdistelmästä. Hyvin pelaa anyway!

comments powered by Disqus