Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Toistan: Soratie on hyvä tie

Kirjoitin tänne blogiin joskus olisikohan ollut viime vuonna, ettei asfalttitien muuttamista soratieksi kannata pelätä ja vastustaa. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että soratietä asianmukaisesti hoidetaan.

Oma kotitiemme, eli viidentoista kilometrin pätkä Naruskantietä Salla-Savukoski maantieltä, on erinomainen esimerkki hyvin hoidetun soratien kilpailukyvystä asfalttitietä vastaan.

Tämä vuoden 2014 kevät on ensimmäinen talven jälkeinen kevät sen jälkeen, kun tielle tehtiin perusteellinen remontti. Toissa vuonna ja vielä viime vuodenkin kesän aikana tielle ajettiin lähes koko sen 45:n kilometrin matkaltaan uutta mursketta, jota valmistettiin Naruskantien omalla hiekkamontulla Kuukkumaharjussa.

Kelirikkomerkki asennettiin tien alkupäähän ilmeisesti vanhasta muistista, mutta tosiasiassa tien kunto ei tällä hetkellä edellyttäisi kelirikkomerkkiä. Tie nimittäin on mitä parhaimmassa kevätkunnossaan, eli vuodenaikaan nähden parhaassa kunnossaan, mitä miemuistini viidentoista vuoden ajalta taaksepäin kertoo.

Voi tietenkin olla niin, että tien poikkeuksellisen hyvä kunto tällä hetkellä on sopivien kevätolosuhteiden tulosta, mutta voihan asia olla niinkin päin, että peruskorjaus ja tien hoitotoimenpiteet ovat oikein tehdyt. Tie nimittäin kuivuu hyvää vauhtia, eikä aiempien vuosien tapaan ole mennyt kevätlillingille.

Johtukoon tien hyvä kunto mistä asiasta tahansa, niin ainakin tien käyttäjille asia on erinomainen juttu. Hyvä tie säästää autoa ja samalla vähentää kulkemisen aiheuttamaa ajoittaista stressiäkin, kun liikennöinti hyväkuntoisella ja -pintaisella tiellä on turvallista.

Alla oleva kuva on vajaan viikon takaa. Tilanne on edelleen samanlainen, joskin lumipenkat ovat pikkuhiljaa sulamaan päin. Ukan lumimittarissa on nyt lunta nelisenkymmentä senttiä, kun sitä enimmillään oli kuukausi toista sitten vajaat 90 senttiä.

Vielä ei autokalustoomme olla vaihdettu kesärenkaita. Kuluneen viikon aikana on saatu vielä muutama lumikuuro, kun ilmavirtaus on ollut pohjoisen puolella. Huhtikuun loppupuoli ja toukokuun alku eivät ole täällä vielä kesää, vaan niin kauan kuin lunta on maassakin, saattaa sitä tulla taivaalta herkästi sellaisia määriä, jotka muuttavat ajo-olosuhteet talvisiksi.

Loppuun kerron hieman vähemmän iloisen tapahtuman Retkeilymajalta. Monivuotinen kotiporomme Täplä loukkasi kuukaudenpäivät sitten jalkansa Ukan näkösillä tässä pihallamme. Se liukastui aamuruokailuun rynnätessään pihajäätiköllä, kun koparat eivät pitäneet liukkaalla jääpinnalla. Kaatumisen jälkeen Täplä linkkasi kolmella jalalla, kun vasen etujalka ei kestänyt maahan laittamista. Eläinlääkärin lääkkeet eivät jalkaa pelastaneet, vaan kuurin jälkeen härän elo päättyi lopettamiseen. Täplä sai hautapaikan Retkeilymajan takapihalle metsään, jonka maaperä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisessa tilassa, eli täysin roudaton.

Vappu on kolmen päivän päässä. Sitä voidaan Naruskalla viettää niin halutessa vaikka hiihtoretkellä, jos kelit jatkuvat yöpakkasten merkeissä, kuten lähipäivät taaksepäin ovat olleet. Toivottavasti etelämpänä Suomessa on kesäisempää!

comments powered by Disqus