Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Testiratana elokuiset Pohjois-Norjan tiet.

Norjan vuoristot ovat silmänruokaa Naruskan asukkaille. Nyt ei ollut pitkä lomanpätkä elokuun puolivälin jälkeen, mutta kotikiireet ehtivät unohtua neljänkin yön mittaisella reissulla. Siirtymiset Suomen puolella olivat hiukka pidempiä, mutta Norjassa ajetut päivämatkat mahdollistivat paikallisiin olohin ja nähtävyyksiin tutustumisen kiireettömästi. 

Ensimmäisen yömme vietimme kotoisasti Suomessa Kilpisjärvellä paikallisessa retkeilyhotellissa. Sieltä Skibåttenin kautta pistomutkin Tromssaan yöksi. Siirtyminen seuraavana päivänä Gildetunin vuoristossa sijaitsevaan maalaishotelliin. Sieltä matka jatkui Altaan, mistä yöpymisen jälkeen hurautimme kotimaahan Enontekiölle ja edelleen Kittilän-Sodankylän kautta Naruskalle. Rapiat 1500 kilometriä, jonka matkan vaimoni sai harrastaa valokuvausta ja minä hoitelin ajohommat, jotka eivät rasittamaan liioin päässeet.

Matkaa teimme Lexuksellani, jonka alla pyörivät tuoreet Hakka Blue SUVit. Ne ovat pysyneet erinomaisessa kunnossa, tasapainossa, ja myös autolle Tornion Lapin Kumin liikkeessä tehty nelipyöräsuuntaus on pysynyt asetuksissaan. Ohjaus ja auton suuntavakaus ovat erinomaisessa kunnossa, joten ajaminen oli aikalailla lökösää. Tietenkin Norjassa on omia eristyispiirteitä ajamisessa Suomeen verrattuna, mutta tunneliajaminen ja mutkaiset serpentiinit osalla tistöä ovat aiemmilta vuosilta hyvin kuskin muistissa, joten ei mitään ongelmia. Tarkkaavaisuutta vaatii taustapeilin tarkkailu, koska paikallisilla asukeilla tuntuu aina olevan kiireempi kuin meillä muilla. Tien antamiseen pikku vauhdin hiljentämisellä ja oikealle siirtymisellä sai muutamankin iloisen kädenheilahduksen suomipoika...

Päätiestö Norjan tuolla kerrotulla osalla on parantanut peruskuntoaan siitä, mitä viimeksi olemme alueella liikuskelleet toistakymmentä vuotta sitten. Saattaa olla kauemminkin edellisestä virailusta. Tiet ovat leventyneet ja oikoneet mutkaisia osuuksia ja, ei mikään yllätys, tunnelien kautta tapahtuneet oikaisut ovat lisääntyneet ja uusia tunnelityömaita on aloitettu monessa paikassa. Muutamassa vuodessa serpentiinitiet ovat muisto vain Norjassa tätä vauhtia.

Asfaltti on laadukkaampaa kuin Suomessa. Korjausvelkaa on meidän tiestöömme verrattuna vain vähän. Ja uudet ja muutaman vuoden sisään rakennetut uudet tieosuudet eivät ole esimerkiksi katkeilleet, kuten meillä Suomessa paljonlaisesti tapahtuu. Parempaako tientekotaitoa, vai pysyvätkö tiet paremmassa kunnossa roudattomuuden vuoksi, kun esimerkiksi Tromssan pakkasennätys on vaatimattomat -18 astetta.

Luonto ja maisemat Norjassa ovat ainakin meidän mielestämme mykistävän kauniita. Vesiputouksille ja jylhille koskipaikoille ei maanteiltä erikseen ole opasteita. Ymmärrettävistä syistä varmaankin, kun putouspaikkoja on tuossa vuonojen maassa niin tiuhassa, että joka pysäkille joutuisi pysähtelemään. Varsinkin tällainen viileä kesä ilmeisesti on johtanut siihen, että vuoristossa vielä elokuullakin riitti lunta kaikkialla. Sulamisvesiä riitti siis.

Tromssassa oli outo liikenteellinen paikka, kun kaupungin ydinkeskustassa on tunneli liikenneympyröineen. Siellä meinasi tulla äiteetä ikävä, kun oikein ei ollut tiedossa, mikä liittymä johtaa mihinkin. Kertakäynti riitti semmoisessa liikennekokemuksessa.

Hienoimmat maisemat Tromssan jälkeen olivat Gildetun -nimisessä vuoristopaikassa, jonka hotelli sijaitsee yhdessä hienoimmista hotellipaikoista, missä on tullut käytyä. Oli korkeaa paikkaa tunturin avaruuden ja meren kanssa. Huikaisevat maisemat, missä ei ahtaan paikan kammoa varmasti kenellekään tule.

Altassa oli mielenkiintoinen museo ulkona olevine kalliomaalausalueineen. Sisätiloihin oli kerätty kaikkea mahdollista Norjan historiaan liittyvää. Museota voi suositella kaikille, se on tosi monipuolinen ja avartava kokemus.

Laitan Pirjo-vaimoni valokuvista muutaman otoksen kertomaan kuvin näkemäämme. Olimme reissuun tyytyväisiä kaikin puolin. Pääsimme irtaantumaan arjesta vajaan viikon aikana. Auto renkaineen pelasi erinomaisesti. Mieleeni tuli, ja syytä onkin muistuttaa, että jarrupalat pitää olla tarkistettuna ja jarrujen on oltava kaikin puolin kunnossa. Sen verran on jyrkkää alamäkipaikkaa olemassa, vaikka tiet vauhdilla suoristuvatkin. Ja takavuosien lammastokat ovat vähentyneet niin, että vain parissa paikassa lampaita oli tien päällä toikkaroimassa. Ilman vaaratilanteita nekin.

Gildetun.
Skibotten.
Gildetun.
Kautokeino.

Tähän loppuun kotimaan asiaa omalta asuinseudultamme sen verran, että jos haluaa poimimaan hyvää korpihillaa Naruskan ja Tuntsan alueen lukemattomilta korpijängiltä, niin marjasato on tosi runsas. Poiminta on täyttä häkää päällä ja marjaa löytyy kaikille ainakin niin kauna kuin kunnon pakkaset sadon korjaavat pois. Nyt kannattaa matkustaa Lappiin, jos aikaa on!

comments powered by Disqus