Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Test Drivers Dream – Drivers Nightmare - 850 km at night in heavy rain

Matti Morri oli oikeassa viimeisessä kirjoituksessaan: hyväkuntoisia kesärenkaita tarvitaan syksyllä ehdottomasti. Siitä pieni omakohtainen esimerkki viime viikonlopusta.

Lähdin Turusta torstai-iltana myöhään, luvassa oli sadetta ja ykköstien tulvavaroitus Espoossa – onneksi katkaisu-uhka oli heti kehä III jälkeen vasta.

Laitoin tuulilasin pyyhkijät päälle lähtiessäni ja vasta lähellä Mikkeliä sain ottaa ne välillä jopa pois päältä hetkeksi. Vettä satoi kohtalaisesti ja rankasti vuoron perään. Tiellä oli vettä koko ajan ja välillä tien pinta ihan tulvi. Turku- Helsinki välillä oli paikoitellen uria ja Lohjanharjulla vesi virtasin tien poikki jokena. Oli haastetta ja maltillista menoa. Kehä 3 jälkeen aukesi Lahden väylä. Viimeksi reilu viikko aikaisemmin Turkuun ajaessani vastaantulevalla kaistalla oli päällystyskoneita yöllä töissä. Nyt päällystys oli saatu valmiiksi, mutta ajoratamerkinnät puuttuivat kokonaan. Rankka vesisade, huono näkyvyys, uusi musta valoa imevä asfaltti ja vilkas rekkaliikenne olivat sen suunnan reunaehdot. Pyrin ajamaan lähes satasta, mikä edellytti välillä rekkojen ohittamista. Kuinka ollakaan uudella päällystetyllä tiellä oli jäänyt moottoritien vasemman kaistan reunaan yhä monttuja, jotka olivat vettä täynnä. Tietysti kerran sellainen sattui pahimmillaan juuri rekan ohitustilanteessa kohdalle ja monttu heitti auton perää hieman. Onneksi ohjaus pysyi otteessa ja ajolinja suurin piirtein suorana siinäkin tilanteessa. Hieman tuli sydämen tykytystä, sen myönnän.

Kerran aikaisemmin säikähdin kunnolla: Järvenpään tienoilla ja sen jälkeen on siltatyömaita, joissa on varsin suuri nopeuden rajoitus – myös yöllä. Hiljensin nopeuttani lähelle nopeusrajoituksen määräämää tasoa – ja säikähdyksekseni huomaan takana tulevan rekan tulevan päälleni hiljentämättä!! Onneksi autossa on tehoa ja taatusti kiihdytin reippaasti sillan jälkeen saadakseni eroa takana tulevaan ohjukseen. Myönnän myös ohittaneeni edellä ajavan rekan saadakseni lisää turvaväliä ja turvapanssarin holtittoman rekkakuskin ja itseni väliin. Rekkakuski EI ollut Joutsassa järveen ajanut rekkakuski, koska ajohetkellä Joutsan onnettomuus oli jo tapahtunut. Väkisin tuli mieleen, että olikohan ratissa samanlainen tapaus…

Heinolan pohjoispuolella moottoritien loputtua liikenne onneksi hiljeni ja ajaminen tuntui melkein nautinnolta edelliseen 300 km verrattuna. Lämpötila oli siihen asti pysytellyt +7 tienolla ja alkoi laskea, käyden hetken sumujakson aikana jopa +0 asteessa.

Päivän levon jälkeen alkoi taas ilta-ajo, nyt Kangasniemeltä Joensuuhun. Taas ajoin välin varsin mukavassa sateessa ja pimeässä. Tie on kapeaa ja mutkaista. Vastaantulevien autojen valot häikäisevät vähintäänkin paljon. 200 km tuulilasin pyyhkijät päällä, mutta nyt tiessä on paljon enemmän ajouria, jotka ovat täynnä vettä. Mahtavaa vai mitä, se oli jatkuvaa vesiliirto-ominaisuuksien testaamista lähes koko matkan. Yön olimme Joensuussa, päivällä osallistuimme hyvän ystävämme hautajaisiin ja aah, illan pimettyä taas tielle rankkasateeseen ajamaan takaisin Kangasniemelle. Säätiedote varoitti paikoitellen rajuilman omaisista sadekuuroista ja oli oikeassa niistä. Vettä oli tiellä ihan patjana ja urissa sitäkin enemmän. Voi sitä tunnetta, kun vastaan tulee jono ajoneuvoja rekan perässä ja vesi nousee sumuseinänä eteen rekan kohdalla.

850 kilometriä syksyn ajelua Hakka Green 2 renkailla kahden vuorokauden sisällä, siis koko matka pimeässä ja koko matka sateessa. Tätä on ainakin tämä syksy.

Tavallaan ajo voisi olla testikuljettajan unelma, ainakin renkaita saa testata kunnolla. MUTTA näkyvyyden kannalta ajaminen on enemmänkin kuin painajaisunta.

TÄRKEÄ sanomani viikonlopun kokemuksesta on: ajamisesta tällaisissa olosuhteissa EI tule mitään, jos renkaiden pito-ominaisuuksiin ja suuntavakauteen EI voi luottaa. Minä LUOTIN omiin renkaisiini ja TIESIN niissä olevan vesiuran olevan 5-6 mm, siis vielä riittävästi maltilliseen ajoon.

Huomautan vielä, että autostani puuttuu kaikki uuden auton automatiikka, Volvo 850 ei korjaa kuskin virheitä eikä anna myöskään niitä anteeksi. Sitä suuremmalla äänellä puhun hyvien renkaiden puolesta.

 

PS Vinkkinä: olin tuskaillut kuskin puolen pyyhkijän kanssa vuosia, kunnes löysin ratkaisun netistä kesällä – hioin sulan varren rajoittimen nystyrästä millin – kaksi pois, jolloin sulka pääsi painumaan tiiviimmin lasia vasten. Tämä auttoi oleellisesti sulkaa pyyhkimään koko toiminta-alueensa tasaisesti kuivaksi joka kierrolla. Ilman tätä kikkaa kesällä viikonlopun ajelusta olisi tullut todellinen painajainen 

 

comments powered by Disqus