Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Tasavaa tammikuun talvikeliä...

Lapissa on keskimääräistä enemmän lunta vuodenaikaan nähden. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa täällä Naruskalla, joka jostain syystä on jäänyt täkäläisittäin hiukan poikkeuksellisiin oloihin vähemmillä lumilla, eivätkä pakkasetkaan aivan totutusti ole meitä tänä talvena täällä kurittaneet. Talvea voikin tähän mennessä kutsua otsikon mukaisesti tasavaksi. Ei haittaisi, vaikka tämmöisenä jatkuisikin keväänkorvalle asti.

Talviolosuhteen kun ovat olleet aika vakaat, niin ajokelitkään eivät aivan muutamaa lumituiskupäivää lukuunottamatta ole olleet juurikaan hankalia. Lumipöly ehkä on suurin haittaava tekijä, jos nyt jotain miinusmerkkistä löytää yrittää. Alkutalvesta syksypuolella oli parit kaljamakelit, mutta niistäkin selvittiin, eikä keskitalvelle ole onneksi suojasään puolelle talvi käännähtänyt, vaan pakkasella ollaan pysytty. Puulämmittäjän onneksi tulipalopakkaset ovat pysytelleet poissa, joskin sydäntalvea on vielä jäljellä, eli koputamma puuta...

Lunta täällä Naruskan suunnalla on normaalia ehkä hiukan vähemmän ainakin muuhun Lappiin verrattuna. Omassa lumimittarissani sääasemallani on lunta tätä kirjoitettaessa 55 senttiä. Paksuimmillaan käytiin jo viisi senttiä paksummissakin, eli kudenkymmenen sentin raja on rikkoontunut. Länsi-Lapissa kiikutaan kuitenkin jo lähempänä metriä.

Tienhoidon kannalta luulisi talven olevan urakoitsijoille kohtalaisen helpon ainakin tänne tammikuun puoleen väliin mennessä. Lumet ovat tulleet kohtalaisen isoissa erissä, eli aurauskertoja ei lukumääräisesti kovin montaa ole. Kertasatsi taivaalta on ollut enimmillään kymmenkunta senttiä tai hiukan yli. Ei siis Keski-Euroopan metritolkkuja vuorokaudessa. Hyvä meille niin.

Lunta on kuitenkin metsissä sen verran, että poro taloudellisena eläimenä tekee pitkät siirtymisensä mieluiten tieurilla tai kelkkapolanteilla. Maastoon ne hyppäävät urilta laiskasti, vaikkain ruuan kaivaminen hangen alta tapahtuu enemmän metsän puolella. Naruskaltakaan ei kirkonkylän viidenkymmenen kilometrin matkaa suuntaansa juurikaan pysty niin ajamaan, etteikö poroja tiealueella liikkeellä olisi. Kuten oli kolmessa paikassa tänäänkin, kun kauppareissulla ajelin. Ei mitään paniikkitilanteita porojen kanssa ollut, mutta kuten olen aiemminkin varoitellut, niin poro on arvaamaton liikenteessä kuin lapsi...

Sielläpä niitä poroja parinsadan metrin päässä tieuralla näyttää liikkuvan...
Ja juoksuun, kun auto lähestyy...
Tämä kolmikko antautui hyppäämään tieuran vasemmalle puolelle muutama sekuntti tämän kuvan näppäämisen jälkeen...

Tieolosuhteet näillä keskimäärin kymmenen asteen pakkasilla ovat siis sopivan talviset. Tien pinnat ovat sekä sorapohjaisilla että asfalttipohjaisilla teillä kuivan jään peittämät, eikä liikaa polannetta ja muuta epätasaisuutta ole ajotielle juurikaan syntynyt. Hakkakaseja ja nelivetoautoa kelit eivät tämmöisenään haasta, mikä tietenkin on asioista parhain. Meno on niin vakaata kuin vain talvikelissä olla voi.

Sekin on talvessa kohtuullisen mukavaa kesäkeleihin verrattuna, että tämä on ainoa jakso, jolloin soratien asukkaankin auto pysyttelee pelleiltään puhtaana. Meidänkin emännän Subaru on kiillellyt puhtauttaan joulukuun loppupuolen vahapesusta lähtien. Toivomuksena onkin, että pakkaskelit jatkuisivat maaliskuulle, jolloin tiedossa on päivälämpötilojen nousu ja jäätikköjen sulamista iltapäivien auringossa. Silloin auto taas saa luvan likaantua.

Sinne asti pidentelemme kuitenkin vielä päivää muutamalla minuutilla kummasstakin päästään. Aurinkoa ei meille liikaa ole näytetty näin sydäntalven aikana, mutta jonkun kerran kuitenkin, kuten muutama aamu tästä taaksepäin tuli emännän kamerallaan todistettua. Siellä se kevättä kohti jo korkeutta ottaa, aurinko meinaan...

Aamuaurinko Naruskalla.

Turvallisia talvikilometrejä kaikille!

comments powered by Disqus