Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Talvi vilautti vielä kynsiään...

Kirjoittelin pääsiäisen alla anopinhakureissusta. Sopimukseen kuului myös paluukyyti, jonka aloittelin pääsiäisen jälkeisenä ensimmäisenä arkena, eli tämän viikon tiistaina. Ajokkina oli tällä kertaa poikamme Kallen Subaru Forester, jota piti samalla reissulla käyttämän maalauttamassa kuskinpuoleiselta kyljeltään. Sitä muutama ilkivallantekijä oli vaurioittanut kiertämällä puoli autoa ympäri jonkun terävän esineen kanssa. Naula tai vastaava, joka oli jättänyt ikävän jäljen muuten kelvollisena pysyneeseen maalipintaan.

Anoppi jäi Petäjävedelle ja itse jatkoin vielä iltayöksi Lietoon maalarin tykö. Siellä homma hoitui sovitusti niin, että jo torstai-iltana pääsin ajamaan taas anoppilaan, mistä kotimatka alkoi eilen perjantaina aamuvarhaisella. Subarun perässä oli teliperäkärryni, jolla menomatkalla kulkeentui muutama pärepölkky Naruskalta tekijälle, eli vaimon enolle. Huvia ja hyötyä siis reissussa riittämiin. Ja menomatkalla nastojen ropinaa sulilla tieurilla Sallasta eteenpäin.

Paluumatkan arvonnassa reitiksi kotiin tuli vaihteeksi viitostie. Tänne Naruskalle kun joutuu itä-länsiliikkeen tekemään jossain kohtaa Suomea aina, kun keskeltä Suomea tänne itärajalle ajaa. 

Ennakkotieto lumikelistä oli saatu jo iltauutisissa. Sen oli määrä pyyhkiä lännestä itään Kainuun ja Etelä-Lapin yli. Ja niin todentotta tapahtuikin. Lumisade alkoi yhtäkkiä ja sakeampana kuin aikoihin Kajaanin iltapäivän puolella ohitettuani. Ja rännänsekaista lunta piisasikin sitten kotiportille asti, eli nelisensataa kilometriä. Kylläpä tuli monta hiljaista kiitosta Nokian Hakkaseiskoille ja nelivetopirssille, kun kuvien mukaisissa oloissa joutui leijonaosan matkasta taittamaan.

Vaikeuksia oli vastaantulijoilla, ei onneksi minulla. Yksikin takavetofarmarimersu viurahteli pahaenteisesti kuljettajan ajaessa sitä hiukan oikealle raiteista, joita pitkin ajamalla olisi keskiviivalla tullut ahdasta. Onneksi hallinta kuitenkin löytyi, ettei omalla yhdistelemälläni tarvinnut väistämään alkaa. Nokkakolari ei vähempää voisi kiinnostaa kenenkään kanssa...

Pääsin isommitta ongelmitta kotiin, kuten Rovaniemen suunnasta viikonlopuksi ajanut poikanikin, joka vuorostaan kokeili Lexuksen kitkojen pitävyyttä. Hyvin olivat kuulemma toimineet, mutta vauhdit oli otettava pois aina, kun joku vastaan tuli. Ja oli niitä autoja tullutkin keskitietä ratsastellen, venäläisiä. Heidän viikonloppureissunsa kävivät alkuvuodesta pohjalukemissa, mutta taas ovat viikonlopun viettäjät lisimään päin. Rupla petraa arvoaan.

Kuvat ovat Viitostieltä Kajaanin ja Kuusamon väliseltä osuudelta eiliseltä perjantailta, jos joku ei muista, miltä talvikeli näyttää.

Viitostie 10.4.2015 Kajaanin ja Kuusamon välillä.​
Viitostie 10.4.2015 Kajaanin ja Kuusamon välillä.​
Viitostie Kajaani-Kuusamo 10.4.2015.​
Viitostie Kajaani-Kuusamo 10.4.2015.​

Jos talvi näyttelee pohjoisessa edelleen kynsiään, niin on näillä Naruskan perukoilla muitakin kynsiensä näyttäjiä. Muutama ohikulkija oli käynyt näyttämässä eilen puoliltapäivin ison karhun tassunjälkiä, joita nalle oli jättänyt asentopaikastamme parin kilometrin päässä. Jäljet olivat olleet lähes lämpimät, koska mökkiläinen oli hiihdellyt edellisenä päivänä samoja reittejä, joilla edellisenä päivänä ei karhunjälkiä vielä ollut.

Povanneeko karhun pesästään nouseminen kevään etenemistä, tiedäppäs häntä. Lumen paksuus Naruskalla on edelleen 80 senttiä, eli nalle on saanut mitä ilmeisimmin vettä pesäänsä etuajassa ja joutunut nousemaan liian talvisiin olosuhteisiin...

comments powered by Disqus