Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki
Uusimmat blogijulkaisut

Talvi tulee vai tuleeko?

Kelit vaihtelevat nyt marraskuun lopussa vesisateesta ja plus kuudesta pikkupakkasten miinus seitsemään. Viikonloppuna näytti jopa siltä, että saisimme ensilumenkin. Lumisade osoittautui kuitenkin vain hetkelliseksi, todella lyhyeksi ja paikalliseksi kuuroksi, joten maa on vieläkin musta.
Nyt rengastestaajana kelejä tulee vahdittua tavanomaista tarkemmin. Etenkin kun jo malttamattomana odottaa tilaisuutta saada testikokemuksia. Niinpä viikonloppuna, jolloin liikenteeseen tuli lähdettyä valoisaan aikaan, näkyi kelikin selvästi. Varsinkin tuon selvästi pakkasella käyneen yön jälkeen valkea kuura asfaltilla paljasti heti liukkauden. Mutta nyt tänään, tullessani kotipihaan pimeään aikaan, en osannut edes odottaa liukkautta. Lämpötilakin oli vielä auton mittarin mukaan juuri ja juuri plussalla, mutta tässä kohtaa on usein sen asteen pari kylmempää. Lisäksi nyt puhalsi navakka tuuli, joka jäähdytti sekä jäädytti. Itse asiassa tämä olikin jo toinen kerta, kun talvikeli meinasi yllättää minut. Mutta ei perinteiseen tapaan autolla, vaan jalankulkijana.
Olenpa ennenkin joutunut tällaiseen tilanteeseen, että liukkautta ei ole autolla huomannut, vaan vasta autosta noustessa. Mutta silloin on alla ollut ihkauusia nelivetoisia koeajoautoja, joissa on uudet merkkirenkaatkin. Jotenkin silloin on meinannut, että kunnia autoilun pidosta kuuluu vain tuolle hyvälle kalustolle, ja antanut anteeksi oman liukastelunsa. Nyt auto on oma eikä suinkaan uusi, ei vedäkään kuin kahdella pyörällä, mutta renkaat ovat parasta uutta. Ja ne taasen korvaavat näköjään sekä vetotapaa että auton ikää ansiokkaasti.
Tuossa liukastelussani jalankulkijana enemmän kuin autolla tulee samalla esille myös ne eniten renkaissa arvostamani asiat. Hyvä rengas ei yllätä, vaan käyttäytyy johdonmukaisesti. Se on myös sen verran turvallisempi, että pitoa löytyy enemmän kuin kuskin kengistä, ja muiden keskivertoautojen alta. Niinpä ehdin tarvittaessa reagoida edellä ajavan äkkijarrutukseen tiheäliikenteisessä keskustassakin. Hyvät renkaat myös varoittavat sopivasti, jos olen ottamassa kurvit liian vauhdikkaasti, eivätkä menetä pitoaan yllätyksellisesti. Ja renkaista löytyy tarpeeksi kiihdytyspitoa, jotta pääsen liittymään liikenteeseen muita haittaamatta.
Etenkin tuo kurvailu ja sähäkkä liikkeellelähtöhän olivat tärkeitä syitä sille, miksi valitsin nastat eikä kitkoja. Vaikka jokapäiväinen suuntaansa 12 kilometrin työmatkani kulkeekin pääosin isoja ja hyvin hoidettuja pääkatuja pitkin, on kummassakin päässä jotain ihan muuta. Itse asiassa melkein kaikki kurvit ovat nimenomaan näillä vähemmän liikennöidyillä ja siten liukkaammilla syheröisillä pikkupoluilla. Nyt voin sanoa, että valintani oli onnistunut. Hakkapeliitan kaseilla olen näillä liukkailla pystynyt liikkumaan lähes ihan kuten kesälläkin. Kuuraliukkaat eivät ole vielä aiheuttaneet sellaista keliä, että ajokäytöstä olisi muutettava rauhallisemmaksi. Ainoastaan joissain kiireisimmissä liikkeellelähdöissä on dieselin vääntö yhdistettynä nopsaan kytkimen nostoon saanut renkaan rapsahtamaan tyhjää. Mutta niin kävi syksyllä kitkoillakin. Saapa nähdä, mitä lumi ja jää tuovat tullessaan, tuleeko sitten jotain kritisoitavaakin.
Ai niin, ja monen jo kiukutellessa sitä, miksi vaihtaa alle nastat, vaikka talvi ei tunnukaan vielä tulevan, kysyn itse miksi viivytellä? Tai ehkä kyse on vanhasta ajatusmaailmasta pelätä nastojen meteliä. Ja kyllä, niinhän se ennen olikin. Hyvä vertailuakin tuli tiistaina, kun jouduin kuuntelemaan, miltä vanhemman polven nastat kuulostavat. Ensin työkaverin rinkelimersun Hakkapeliitta seiskoja: sisälle kantautui selkeä nastaääni, joskaan ei hirmuisen voimakas. Mutta äänen luonne tuli jo taajamanopeuksissa selväksi, eli sävyltään sitä hermoja riipivää, toisin kuin kasien rauhoittavan vaimea humina. Ja sitten muutaman tunnin päästä kuulin vaimon auton itämaisia halpanastarenkaita. Yhden talven ajetut eli kohtuullisen tuoreet Pingpongit kyllä kuuluivat niin, että vauhdiksi olisi veikannut tuplaa. Onneksi autolla ei juurikaan ajeta maantiellä, niin kuuloaisti sentään säilyy. Mutta samalla tuli sellainen olo, että jospa kaikki vaan tietäisivät, kuinka iso ero on renkailla ja Nokian Renkailla, ei noita ulisijoita saisi enää kaupaksi.

comments powered by Disqus