Kirjoittaja Timo Kyllönen
Uusimmat blogijulkaisut Rengasturvallisuus 30 vuotta sitten

Talvi tiivistettyänä kolmeen viikkoon

Alussa oli talvi, ja talven jälkeen tuli syksy: lumisade vaihtui vesisateeseen, polanteiset tiet loskan peittämiksi vesiliukumäiksi ja mukava valkeus vääjäämättä kaiken valon sisäänsä imeväksi pimeäksi.

Näin tuntuu käyvän joka syksy, ja tänä vuonna vuodenaikojen kuperkeikka sattui ajankohtaan, jolloin autoni alle pyöräytettiin Hakkapeliitta 8 -renkaat. Otollinen hetki päästä kokeilemaan renkaiden ominaisuuksia erittäin huonossa ajokelissä, kuten Ilmatieteen laitos asian tuona päivänä muotoili.

Takana oli vasta kymmenesosa parinkymmenen kilometrin mummolamatkasta, aluksi vesisateen puhdistamaa asvalttia, kun jo totesin vänkärin paikalta vaimolleni, että uudet renkaat ovat todella äänekkäät verrattuna aiempiin Michelinin vastaaviin huippumalleihin. Syrjäisellä kylätiellä tiellä oli sen verran loskaa, että matalahko E-mallin mersu vuodelta 2001 ui paikka paikoin pohjaansa myöten tuossa sotkussa. Viimeinen ponnistus oli päästä vaaran päälle, jonka rinteestä oli jo aiemmin iltapäivällä hinattu yksi farkku-Focus. Ei noussut kevyesti, ei todellakaan, mutta kuitenkin. Mersun maasto-ominaisuudet tietäen olisimme itsekin olleet hinauksessa, lapiohommissa tai jalkapatikassa ilman aiempaa tienraivaajaa. Paluumatkalla kylätien loska oli sulanut, ja jäljellä oli peilikirkas jäätikkö, jota koristivat muutamat jään alta esiin nousseet sepelinmuruset. Yritin aluksi edetä taajamavauhtia, mutta toistuvat pidon menetykset ja tahattomat sivuluisut kehottivat hidastamaan. Outo tunne muuten, kun riittävän hiljaa eteenpäin lipuessa kuulee raapivan äänen, kun nastat menettävät pitonsa ja rengas liikkuu sivuttaissuunnassa.

Ensimmäiset lumet siis sulivat, lumiukot kaatuivat ja pääsin takaisin haravointihommiin. Hyvä siinä mielessä, että sain pihan puhtaaksi. Uusilla Hakkapeliitoilla on nyt rullattu 3000 kilometriä, ja ellen ole aivan väärässä, aluksi hämmästyttävän kovana pitämäni rengasmeteli on hieman pienentynyt. Ehkä nastat ovat sijautuneet renkaaseen kunnolla tai olen turtunut ääneen, mene ja tiedä. Pidän renkaita edelleen melko äänekkäinä, mikä on pienehkö henkinen takaisku, sillä kun puhutaan autoilusta, en ole ylimääräisten äänien ystävä.

Kolmeen viikkoon on mahtunut lähes kaikki talven olosuhteet, vain kovat pakkaset puuttuvat. Eilen illalla Kuhmossa satoi pitkään ja hartaasti jäätävää tihkua, mikä kuorrutti pikkuhiljaa kaiken eteen sattuvan kirkkaan jään peittoon. Aamuyöllä satanut lumi oli autoilijoiden ja jalankulkijoiden onneksi tarttunut jäätikköön, eikä keli ollut aivan niin paha kuin illalla ennakoin.

comments powered by Disqus