Kirjoittaja Antti Hanninen
Uusimmat blogijulkaisut

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Talvi tuli ja sen mukana teiden suolaus. Jipii.

Aiemmassa elämässäni asuin hieman pohjoisempana, Ylä-Savossa. Siellä oltiin niin kohteliaita, että tienvarren kyltissäkin teititeltiin: "Teitä ei suolata." Ja yllättävän mukavasti siellä pärjäsi, jäisilläkin teillä. Risteysalueet hiekoitettiin, pääteilläkin (kaikkein strategisimmat risteykset käsiteltiin suola-hiekka-seoksella, mutta vain risteysalueet).

Mikäs siellä oli körötellessä, lumella ja jäällä. Kun takamuksessa tuntui, että nyt on liukkaampaa, niin höllättiin kaasua samassa suhteessa ja lisättiin turvaväliä. Annas olla, kun sitten lähti pudottamaan nelos- tai vitostietä etelään päin. Keski-Suomeen tultaessa viimeistään hoksasi että pissapojan neste oli kämähtänyt jäähän, tai se oli loppu. Kas kun tiet oli tönkkösuolattu ja sen seurauksena p...a roiskui tuulilasiin muodostaen valoa läpäisemättömän kalvon sen pinnalle. Ja eikun noituen huoltoasemalle lasinpesuun ja Lasolia ostamaan.

Nyt kun täällä Keski-Suomessa on tullut kämpättyä kohta viisi vuotta, niin yhä enemmän kaipaa sitä pohjoisen meininkiä, ettei suolattaisi. Oma näkemykseni on aina ollut, että liukkauden ja lumen kanssa kyllä pärjää, kun vaan sopeuttaa ajotapansa sen mukaiseksi. Sen sijaan suolauksen tuomalle tuulilasin samentumiselle ei mahda itse Ukko Ylijumalakaan mitään, ellei hän sitten poikkea huoltoasemalle tämän tästä ostamaan lisää lasinpesunestettä. Olen suht varma, että kyllä häntäkin potuttaisi, jos moista joutuisi harrastamaan.

Tarkemmin kun muistelen, en ole juuri kenenkään tuttavanikaan kuullut antavan myönteistä kommenttia suolauksesta. Ehkä muistini on vain valikoiva?

comments powered by Disqus