Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Soratien kunnostuksen plussat ja miinukset.

Sattuu tämä Ukan asentopaikka sijaitsemaan soratien vaikutuspiirissä, kuten joskus aiemmin on ollut puhetta. Naruskantietä kaikkiaan on noin 45 kilometriä Naruskajärven tasalle. Naruskan Retkeilymajalle kotiimme joutuu ajamaan 15 kilometriä suuntaansa asfalttitieltä Kotalankylästä.

Tie on talven jäljiltä odottanut perinteistä alkukesän korjaustaan. Kunnostusta on odoteltukin, koska paikka paikoin tiessä on esiintynyt niitä lätäkköreikiä, jotka kokeilevat auton jousitusta, renkaita ja iskunvaimennusta.

Eilen kirkolle matkustellessani Destian miehet koneineen olivatkin juuri aloittelemassa tien lanaamista ja suolaamista. Oli oikein tiekarhu, jolla tien pintaa voidaan jyrsiä simmacia syvemmältä. Ja oli vesiautoja vissiin pareittainkin.

Kirkolta parin tunnin jälkeen palattuani oli tien alkupää jo karhuttu ja ilmeisesti suolattu ja kasteltukin. Ensimmäisen suoran päässä huomasin punaisen auton hiukan oudossa asennossa tien laidassa. Lähempää näki, että auton perä oli ojassa, eikä missään peltoliittymässä. Destian miehiä koneineen parveili auton luona, joten jotain oli tietenkin tapahtunut.

Ajettuani auton ohi hiljaisella nopeudella huomasin, että auto oli vaurioitunut pahan näköisesti vasemmalta kyljeltään. Eli ojan puolella oli syystä tai toisesta käyty ja aika raskaasti vielä. Paikalle oli pysähtynyt muutakin tienkulkijaa sen verran, että Ukka ei jäänyt paikkaa liikenteeltä enempää tukkimaan.

Kilautin puhelimella toisella autolla kirkonkylällä olleelle Mummelille, vaimolleni, että hän ajelisi erittäin varovasti kotiin, koska tie oli irtosoralla laidasta laitaan. Samalla pyysin ottamaan paikalta valokuvia paremmalla kamerallaan, jos ojaan ajanut auto vielä paikalla hänen tullessaan olisi. Ja olihan se.

Eipä ole tietenkään tiedossa, mikä tai mitä virheitä on auton kuljettajan tilanteessa tullut tehtyä, kun ei ole asiasta hänen kertomustaan. Jos arvata saa, niin ensimmäisenä tulee mieleen raskaan lyhyen maasturimallisen auton kuljettaminen neliveto päältä pois. Jos tuo automalli on sitä sorttia, jossa vain takaveto on kytkettynä nelivedon ollessa pois, niin sorapatjan päällä ajettaessa riittää auton hallinnan menettämiseen jalan nostaminen kaasulta. Puhdas arvaus, jota voidaan tarkentaa, jos asiasta lisää kuullaan.

Meidän talon Foresterissa on onneksi neliveto päällä aina. Ukalla oli eilen vielä telikärrykin Foresterin perässä. Ongelmia ei ollut. Ja tietenkin yhden auton näkeminen tieltä suistuneena kevensi kaasujalkaa entisestään.

Näitä sorapintaisten teiden kesäkunnostuksia tehdään varmaankin kovalla työtahdilla kaikkialla Suomessa. Karhuamisen jälkeen auto ei ten pinnassa liikaa kiinni ole, vaan käytännössä soralaakerikerroksen päällä. Se vaatii vauhdin vähentämistä ja äärimmäistä tarkkuutta kuljettajalta muutenkin. Nelivetoautoissa kytketään neliveto päälle.

Eikä kannata unohtaa sitä tosiasiaa, että kohtaamistilanteessa lentää kiviä auton renkaista, joten vauhti pitää leikata kunnolla pois, jos aikoo säästyä tuulilasin ja auton peltien vaurioitumiselta.

Maantiesuola sitoo lanatun aineksen hyväksi tien pinnaksi, mutta se kestää päivien ajan. Ja kannattaa muistaa, että ensin tämä sora pakkaantuu tien keskiosalta. Ojien puolella irtosoraa riittää kesäajan läpi, joten sinne autolla ajauduttaessa loppuu sen puoleisten renkaiden pito varsinkin kaarteissa.

Ollanpa tarkkoina, että päästään kesälle ehjin nahoin ja autoin.

comments powered by Disqus