Sopiva tilannenopeus ratkaiseva tekijä lumimyrskyssä

Kuten moni varmaan tietää, maamme etelärannikolle on tällä hetkellä melkoinen lumimyräkkä irti. Sankka lumipyry alkoi iltapäivän aikana, eikä ole suostunut laantumaan  vieläkään. Kotimatkalla töistä ongelmia ei kuitenkaan vielä ilmennyt ja otin "emännänkin" mukaan ruokatarjoiluille kotiini. Ilta kului rattoisasti ja lumipyry vain sakeni sakenemistaan. Herrasmiehenä kuitenkin tehtävänä oli viedä rakas kihlattuni takaisin autolleen Karhulaan kotipaikaltani Haminasta.

Alkumatkasta tilanne ei vaikuttanut vielä kovin pahalta, lunta pyrytti niin ettei eteensä juuri nähnyt ja tuulikin oli melko infernaalinen, mutta katuvalaistus auttoi asiaa mukavasti. Pienemmillä teillä ajaminen onnistui kohtalaisen normaalisti, mutta auta armias kun päästiin moottoritielle ja katuvalaistus loppui. Edessä oli melkoinen lumiseinämä johon ei auttanut valaistuksen säätö tai mikään muukaan ja moottoritie oli auraamatta. Ei edes hyvä rengas auta siinä tilanteessa kun lunta on auton pohjaan saakka ja ohjaus saattaa millä hetkellä hyvänsä nykäistä mihin tahansa suuntaan kun tiestä löytyy sopiva ura. Melko pian kävikin selväksi ettei tilapäistä 80 nopeusrajoitusta ollut millään tavoin järkevää edes koittaa tavoitella ja matka kohti Karhulaa etenikin rauhallista viidenkympin vauhtia.

Kohteessa saatiin Sannin auto kaivettua lumivallin alta pois ja Peugeot pääsi onnellisesti jatkamaan matkaansa kohti Kotkan suurkaupunkia. Valitettavasti itse kohtasin uudenlaisen ongelman kun huomasin, ettei oma autoni olekaan yhtä halukas liikahtamaan. Kuitenkin luovalla kytkintyöllä sain auton niivitettyä pihasta uudelleen liikenteeseen ja bensa-asemaa kohti. Opiskelijavalo oli päässyt yllättämään jo tulomatkassa. Tässä vaiheessa huomasin apukuljettajan puoleisen valotehon heikenneen melko radikaalisti. Matkalla auton päälle oli roiskunut melkoiset määrät loskaa...

Tankkaus kuitenkin onnistui hyytävästä tuulesta huolimatta ja matka jatkui takaisin kohti Haminaa. Moottoritielle liittyessäni kuitenkin onneksi pääsin osaksi jonoa joka eteni tasaista tahtia kohteeseen. En tiedä montako ajoneuvoa jonossa oli, mutta kuitenkin peileistä jonon häntää ei näkynyt, eikä edestäkään näkynyt muuta kuin pitkä letka perävaloja. Jono eteni vakaata 30 kilometrin tuntinopeutta, joka lienee jonkunsortin maailmanennätysvauhti moottoritiellä. Poislukien tietysti kehäteiden sisäpuolella olevat päivittäiset ruuhkat. Ohittelijoita kuitenkin loppumatkalla riitti muutama. Luulisi ettei kenelläkään kovin kova kiire voi olla luonnon tarjotessa pahintaan, mutta jokainen tekee omat peliliikkeensä tieliikenteessä. Olivat ne fiksuja tai ei...

Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin kuitenkin takaisin Haminaan yhtenä palana ja taas uusi tarina kerrottavana. Valehtelematta voin sanoa että keliolosuhteet olivat huomattavasti haastavammat kuin yhdetkään joissa tähän mennessä olen ollut. Tämä korostaakin tilannenopeuden tärkeyttä vastaavanlaisissa tapahtumissa. Vastaavassa tilanteessa ei kuski eikä rengas päätä menosuuntaa jos auto lähtee lapasesta. Kaikille järkeä liikenteeseen ja koittakaa pysyä tiellä!

-Jyri

comments powered by Disqus