Kirjoittaja Ukka Santala

Sivupeili särkymässä.

Ukka on pidellyt kirjoitustaukoa. Olen ollut toipilaana mahaleikkauksen jäljiltä nyt tasan neljä viikkoa. Ei tässä sen vakavampaa sairastella kuin refluksilukon korjaamista parinkymmenen vuoden närästysvaivojen kuriin saamiseksi. Ja näyttää toistaiseksi hyvältä, kun sen alan lääkkeet on voinut jätellä kokonaan pois ja toipuminen tähystysleikkauksesta muutoinkin on mennyt jopa odotettua helpommin.

Talviolosuhteissa on täällä Naruskalla Lapin itäosissa saatu liikennöidä. Kun talvi saatiin kunnolla käyntiin, niin meillä voi sanoa olleen autoilun kannalta pääasiassa sopivia ajokelejä, eivätkä lämpötilatkaan ole käyneet arktisissa lukemissa kuin parina päivänä neljässäkympissä tammikuun alkupuolella. Ja nekin pakkaspäivät sattuivat juuri Ukan leikkauspäiville, jotka vietin Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä. Onneksi vain yhden yön yli.

Pitelin parisen viikkoa leikkauksen jälkeen kulkemisten kanssa hiljaiseloa, mutta nyt elo alkaa olemaan normaalia. Matkailurintamalla on meillä hiljaisempi aika näinä vuoden alkukuukausina, jotka täällä yleensä ollaan pakkasten kourissa. Vaan ei tänä vuonna, koska tammikuun keskilämpötila Naruskalla omalla sääasemallani oli vain 11,8 miinusastetta.

Autoni, eli vanhan 2001 vuosimallin Lexus RX300 nelivedon kanssa ei ole tarvinnut liukastella. Sen ovat taanneet Hakkakasit auton alla. Eikä täällä juurikaan ole liukkaita ollut, vaan pääasiassa sopivia pakkaskelejä. Vaimoväki on kulkenut työajojaan milloin Subarullaan, milloin Lexuksella. Molempien ratissa hän viihtyy. Kasit Subarunkin alla.

Lexun sivupeiliin repsikan puolella on lyhyessä ajassa ilmaantunut harmillinen värivirhe. Peili on muuttumassa alakulmastaan mustaksi, joka väri kulmasta kauempana on alkanut muuttua violetiksi. Ilmiön arvelen johtuvan peilin lämmitysjärjestelmästä ja tietenkin peilin iästä. Tulee poistettua peilin kuurat tavan takaa sähköllä, kun kuura lähtee peilin pinnalta noin minuutissa, kun lämmön päälle nappaa. Kuva kertonee, miten vaiva on parissa viikossa edennyt...

Peili muuttuu kirjavaksi...

Kuljettajan puolella on mahdollisesti alkamassa sama ongelma, vaikkakaan toistaiseksi vain peilin alalaidassa on näkyvissä tarkkaan katsomalla violetti viiru. Molempia peilejä odottelee siis korjaus, joka on suunnitteilla. Täytyy etsiä Rovaniemeltä alan liike, jolta käydä kyselemässä vaihtoehtoja. Peilejä tiedän olevan myynnissä kokopakettina, mutta täytynee hiukan ajatella kustannuksiakin, koska tiedän varaosien hinnat tähän automalliin korkeiksi.

Helmikuinen aurinko nousee täällä jo puoliltapäivin näkösälle, eli olemme menossa kohti valoa. Kaamokset on selätetty tältä talvelta ja pian saamme täällä nauttia kevään valoisista ajoista, joilla tunnetusti on piristävä vaikutus. Matalalta paistava aurinko on haaste autoilulle, paistaapa aurinko vasten kuljettajaa tai häikäisee sopivissa tien kohdissa peilien kautta, kuten eilen helmikuun ensimmäisenä kotitiellämme tapahtui.

Aurinkoarmas...

Täytyypä ottaa ittiään taas kerran niskasta kiinni kirjoittamisen suhteen. Eteläisen Lapin alueelta tulee kevään myötä ajantasaista tietoa, kun tulee ajeltua tämän tästä lasten ja lastenlasten luona Rovaniemellä ja Keminmaalla. Eikäpä tässä keväästä voi ihan varma olla, missä kaukana sitä innostuu matkailemaan.

Ajelkaahan turvallisesti, missä ajelettekin!

comments powered by Disqus