Kirjoittaja Juhani Halmeenmäki
Uusimmat blogijulkaisut

Sitten jo tekstiä itse Hakkapeliitta 8 renkaistakin

Ensialkuun täytyy sanoa, että olipahan erilaisen näköinen rengas kuin mitä ennen on tullut eteen. Kyllä se jo niinkin vanhan kuin vitosen pintakuvio näytti paljon tutummalta mutta silti tuoreelta. Mutta sitä vartenhan tässä ollaan, että kerrotaan, miltä uudet tuntuu. Ja nyt kun nastatkin on menneet uusiksi sekä määrältään että malliltaan, on vielä vähemmän syytä uskoa vanhoihin muistikuviin. Jotenkin tuntuu, että renkaat menee joka sukupolvi eteenpäin niin, että hiemankin vanhemmat ei pärjäisi enää lainkaan testeissä. Ei edes paistotuoreina, saati puoliksi kulutettuina ja kuivatettuina. Ja juurihan Teknarissa kertoivat, että kesärenkaan isoihin uriin on tehty pohjalle semmoisia pieniä kuoppia, jotka vähentää melua. Kaikkea ne keksiikin! Ja Mondeon edelliset renkaathan oli niinsanotut välikausirenkaat, eli vanteita päällysti kohtuullisen iäkkäät kitkat, jota meni nyt vaihdossa (syytäkin) kadotuksiin.

Ensimmäinen havainto oli äänimaailma, ja sen erilaisuus. Odotin luonnollisesti tyypillistä nastojen rapinaa, joka muuttuisi ujellukseksi vauhdin kasvaessa. No sitä rapinaa ei ajossa sitten tullutkaan. Ei ennenkuin hiljaisemmissa nopeuksissa käänsi rattia, vasta silloin kuului se perinteinen karmea nastojen ääni. Ja onhan moottoritietäkin jo ehditty kokeilla, jolloin ainakin kolmoskopan Mondeo 205-55/16 kokoisilla Hakkapeliitta kaseilla osoittautui pelättyä mukavaäänisemmäksi. Ärsyttävän nastamelun sijaan rengasääni on jonkinlaista vaimeaa huminaa tai kuminaa, joten tässä suhteessa ainakin tuon oman rengaskokoni nastoitus on todella onnistunut talvinopeuksiimme. Äänen takia ei nastojen vaihtoa alle siis kannatakaan pitkittää syksyllä. Enkä toisaalta enää kaipaa niitä hiljaisemmiksi kehuttuja kitkojakaan. En, kun ei noiden nastojenkaan ääni ole häiritsevä. Olipas hyvä, kun se alunperin vaikea valinta nastojen ja kitkojen välillä menikin näin hyvin.

Yksi rankkasadekin tuli ajettua, ja kyllä satasen rajoituksessa oltiin ihan turvallisen tuntuisesti liikkeellä satasen vauhtiakin. Edes vesiliirron ensioireitakaan ei tuntunut, ja enemmän kuskia haittasi näkyvyyden rajoittuneisuus eli syksyn pimeys yhdistettynä kaatosateeseen, kuin talvirenkaat. Märkiä pikkuteitä ei kohdalleni (ainakaan vielä) ole osunut, joten mutkakurvailusta en sano juuta enkä jaata. Polttoaineen kulutuksenkaan suhteen on vaikea sanoa vielä mitään, kun mitään niin mainittavan oleellista eroa ei näyttäisi olevan. Ja yksi lukemia tasaava seikka omalla kohdallani tulee olemaan se, että moottoritien 120 laskee sataseen talveksi. Itse asiassa välillä tankillisen talvilukema onkin ollut kesäistä pienempi!

Syksy on jatkunut kosteana ja plussakelinä, joten talviominaisuuksista ei vielä ole aavistustakaan. Mutta jonain kauniin aurinkoisen päivän aamuna se talvi yllättää taas monet autolijat liukkaiden muodossa. Paitsi ei meidän perhettämme, ja vähiten minua. Silloin pääsee kertomaan siitä oikeimmasta elementistä sitten. Sitä vartenhan ne parhaat talvirenkaat onkin, niiden avulla liikutaan turvallisesti kaikkein pahimmassakin kelissä.

PS: Sainhan sitten jo sen ensimmäisen kuvankin lisättyä, eli tuo kasin perinteisestä poikkeava pintakuvio, olkaa hyvä.

[gallery link="file"]

comments powered by Disqus