Kirjoittaja Eija Mustonen
Uusimmat blogijulkaisut

Selkäytimessä - mutta mitä?

Joulunalusia!

Mitä tapahtuu henkilölle, joka hyppää useiden vuosien (ei lasketa paria satunnaista kertaa) jälkeen manuaalivaihteisen auton rattiin? Mitä tapahtuu henkilölle, joka on opetellut ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja joka palaa takaisin oikeanpuoleiseen liikennevirtaan? Jollekin voi olla tapahtumatta sen kummempia, mutta itse kuulun porukkaan, jolle tapahtuu monenlaisia asioita. Niistä ei välttämättä tahtoisi edes kertoa, mutta... Hyviä nauruja tapahtuneista on kuitenkin seurannut.

Vanhemmillani on manuaalivaihteinen auto, ja siitä poitsumme P on mummua ja vaaria muistanut huomautella. Hänen mielestään automaattivaihteinen auto on paljon parempi - eihän silloin tarvitse koko aikaa olla vaihdekeppiä heiluttamassa. Ukin pään P on jo saanut käännettyä, ja kuukausi takaperin ukkimummulaan ilmestyikin automaattivaihteinen auto. (P on siis 6-vuotias pikku pohdiskelija.) Kävipä sitten niin, että hyppäsin vanhempieni auton rattiin, koska halusin huvikseni testailla ajoa eri autolla ja eri renkailla. Tuli runnottua heti alkuun pakki päälle ilman kytkintä. Hetken aikaa ihmettelin, mikäs ääni kuului, mutta hoksasin sen melko pian. Isä, ei huolta, kaikki on kunnossa :). Äiti ei tainnut edes huomata, että jotain tapahtui :). Liikkeelle pääsin ja sinänsä päivän ajelut sujuivat hyvin, mitä nyt unohdin sammuttaa auton (vaihde päällä) ennen kuin löysäsin kytkimen. Hupsista :). Tämä tapahtui parkkihallissa, mutta onneksi selkäytimeeni on iskostunut se, että laitan pysäköidessäni käsijarrun päälle. Emme nytkähtäneet eteenpäin. Päivän mittaan huomasin myös, että vasemman jalan päkiä väsyi. Se on käsittämätöntä, kuinka paljon jumppaliikkeitä vasen jalkaterä kaupunkiajossa saa. Suonenveto ei ollut kaukana.

Mitä enemmän ajaa, sitä rennompaa ja helpompaa auton käsittely on. Tämä tietysti koskee eniten omalla tai muuten tutulla autolla ajamista. Heti kun joutuu (tai pääsee) uuteen tilanteeseen, helposti jännittää ajamista ihan eri tavalla. Saattaapa ajoreittikin muuttua ihan toiseksi kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oleva... Minä esimerkiksi inhoan mäkilähtöjä, jos en saa tehdä sitä automaattivaihteisella autolla. Voin kertoa, että mietin pitkään, mistä pääsisin puikahtamaan vanhempieni autolla ilman mäkiä. Oulun hankalinta mäkeä en pystynyt välttämään, hikikin siinä tuli risteystä lähestyessäni, mutta huh huh, siihen ei tarvinnut pysähtyä :). Liukastakin kun oli.

Selkäytimeen tarttuu muuten paljon muitakin asioita, jotka sinänsä helpottavat ajamista mutta jotka saattavat aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Ainakin minulle on käynyt niin, että jos joudun keskittymään auton käsittelyyn enemmän (ajan vaikka oudolla autolla eikä sinällään ole väliä, kummanlainen vaihteisto sillä hetkellä edes on), selkäytimestäni nousee asioita, jotka pätevät paremmin esimerkiksi Malesian liikenteessä. Olen huomannut, että saatan joskus risteystä lähestyessäni miettiä, kummalle puolelle liikenteenjakajaa minun pitää ajaa. Kummalla puolella minun pitää ajaa parkkihallissa? Sitä ei tietysti helpota yhtään se, että lähes poikkeuksetta jokaisella parkkihallikeikalla tulee autoja vastaan - ajavat siis kiellettyyn suuntaan. Perodua Myvissämme suuntavilkut saatiin oikealta puolelta rattia ja pyyhkijät vasemmalta. Arvatkaapa, miten välillä käy nyt Suomessa? Aivan. Kun vaihdekeppiin pitää tarttua, vasen käsi alkaa haroa tyhjää, ja yllättävän usein avautuu apukuskin ikkuna, kun pitäisi ottaa lipuke automaatista.

Onneksi autojen valmistajat ovat sen verran fiksuja, että jarru- ja kaasupoljin ovat autossa kuin autossa samoin päin. Näiden poljinten sijainti on selkäytimessä muuttumattomana, joten kuskin työ on siltä osin helpompaa :). On aivan sama, missä päin maailmaa ajaa ja kummalla puolella autoa keskikaistaviiva on. Jarru ja kaasu pysyvät paikoillaan. Suomessa myös liikenne on oikeasti suhteellisen helppoa esimerkiksi Malesiaan verrattuna (ks. reilu vuosi sitten kirjoittamani teksti http://mustoset-malesiassa.blogspot.com/2010/10/tuostapa-sukaisen.html), joten ei meillä täällä ole mitään syytä malttia menettää. Laitetaanko tästä seuraava asia selkäytimeen?

Mustoset suuntaavat piakkoin joulun viettoon Koillismaalle, jonne saamme huristella pitkin tietä, jonka mutkat ja mäet ovat vuosien saatossa tulleet tutuiksi. Pintamolla on yleensä liukasta ja kehnompi tien pinta, ja hieman ennen Taivalkoskea on poroja tiellä. Jyrkimpiin mäkiin on laitettu hiekkaa, ja aurausjäljet vaihtelevat kunnittain. Toivon jokaiselta tien päällä liikkujalta löytyvän selkäytimestä malttia, jonka siis kaikki sinne juuri lisäsitte, mutta sen lisäksi myös muistutuksen turvavälistä ja ajokelin huomioivasta nopeudesta. Joustavuudestakaan ei ole mitään haittaa eikä siitä, että kuski on levännyt, matkaan on varattu tarpeeksi aikaa ja turhat stressit on jätetty matkasta pois. Hötkyilemällä eivät hommat parane.

Iloista mieltä, malttia, rakkautta ja turvallisia kilometrejä! Aivan ihanaa ja rauhallista joulua! Ollaanhan enkeleitä toisillemme <3.

Hyvää joulua!

-E

comments powered by Disqus