Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Rengasammattilaisten leipää syömässä.

Vanhemmiten olen tullut mukavuudenhaluiseksi. Siksi on enemmistö talon kolmen auton renkaanvaihdoista tullut teetettyä niillä, joilla on asiaan liittyvät pelit ja vermeet. Ja tietenkin ammattitaitoa.

Eilen tuli taas verestettyä muistoja niiltä ajoilta, jolloin itse tuli vaihdettua renkaat kotona lähes poikkeuksetta. Ainakin silloin, kun kyse oli valmiista edelliseltä sesonkikaudelta jääneistä vanteilla valmiiksi olevista renkaista, joihin ei tunkkia ja rengasavainta kummempia välineitä kaivata.

Oli pitkästä aikaa aurinkopaistepäivä. Ja linnut lauloivat pihapiirissä. Ja oli sopiva halkohommissa valmiksi rapaantunut umpihaalari, jota ei ennen seuraavaa pyykkäystä tarvinnut sääliä. Ja eikun hommiin. Kolmosauton paikalla oleva Stratus oli kohteena.

Amerikanraudan omaa tunkkia ja rengasavainta ei aikaisemmin ole Naruskalla edes tarvittu, joten ne piti etsiä. Olivathan ne omalla paikallaan vararenkaan kanssa peräpaksissa. Tunkki niinkin oli ihan asiallisen oloinen kierretankoinen salmiakkimalli, joka on ihan hyvä. Tunkin kääntövartena samalla käytettäväksi takoitettu rengasavain sen sijaan nolla. Kelvoton siksi, että sen peltiholkkimallinen pää oli onnistuttu pyöristämään niin, ettei otetta muttereista sillä ollut mahdollista saada. Ainakaan muttereitakin pyöristämättä. Tuli mieleen poliittinen juttu: lattarautatyökalut. Ei yhtään itänaapurin sinkkiämpäriä kummempi ollut made in USA.

Nooh. Onhan noita työkaluja. Pyöränmutterit kuitenkin sattuvat olemaan amerikanmalliin tuumakokoa, johon sopivan vääntövehkeen ja hylsyn etsimiseen vierähti vartti. Talvirattaiden mutterit sai kierrettyä tällä välineellä peruskireydestään auki kaikista rattaista ennen tunkkaamista.

Tunkin alle löytyi hyvä vanerinkappale, joka esti tunkin uppoamisen pihasepeliin. Käsijarru ja vierintäesteet renkaiden eteen ja taakse muistettiin myös. Ja eikun auton kulmaa ylös ja ensimmäinen ratas irti. Ongelmitta. Ja eikun alumiinivanteilla valmiina olevat Nokian HiSpeedit oikeaan järjestykseen pirssin ympärille ja ensimmäistä paikalleen.

Aluvanteiden omat mutterit olivat onneksi tallessa. Tuumamittainen hylsy ei kuitenkaan, yllätys yllätys, sopinut vanteen reiän ja pultin väliin, vaan oli liian paksuseinämäinen. Ja eikun puoleksi tunniksi penkomaan kaikki työkalupakkien pohjat ja komerojen hyllyt. Lottovoitto tuli, ja löytyi hylsy, joka sattui olemaan sopiva kaikin puolin. Ja käymään vieläpä vääntöräikkään ilman mitään pielaveteläisiä.

Ukka ei suinkaan ole tirsoilla tässä kuvassa, kuten vääräleuat tietenkin jo aattelevat. Tunkin aluslevyn olen tottunut varmistamaan mielummin liian huolellisesti kuin huolimattomasti, koska auton lipsahtaminen tunkin päältä on pahin ja vaarallisin vaihtoehto amatöörin töissä.

Tunti ja kolme varttia siinä meni, mutta vaihdettuakin ne renkaat haavereitta tulivat. Vianorilla tai huoltoasemalla ehkä noin kymmenen minuuttia tupakoimisineen. Onneksi ei ollut Kimi kuskinpukilla odottamassa, että pääsee jatkamaan kisaa...

Vielä käytättää Ukkaa rengasalan liikkeessä sen verran, että aluvanteiden keskireikien suojista oli yksi sortunut renkaiden siirtelyissä tietymättömiin. Niitä saa kuulemma ostaa hyvin varustetuista kaupoista tiesi nuorisomme edustaja. Onneksi sattuu olemaan asiaa Vianorille Kemijärvelle tämän viikon keskiviikkona, niin sekin asia saattaa hoitua.

Samalla hoituu Foresteriin renkaanvaihto sovittuna aikana aamuyhdeksältä. Ja Ukka voi olla pukeutuneena vaikka parhaisiinsa. Ja kattella vaan päältä. Ammattilaisen leipätyötä.

Kesärengasterveisin haalaripyykkäystä odottelemisiin Naruskalta.

Renkaanvaihtoturvallisia hetkiä toivoo Ukka.

 

comments powered by Disqus