Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Pohjoisen tiestöllä Ruotsissa ja Norjassa.

Kolmen päivän kesälomaretki suuntautui Naruskalta kaukaisimmillaan noin tuhannen kilometrin päähän länteen, kun matkustimme Mummelin kanssa kahdestaan Lofooteille Norjaan. Reitti kulki etapit Naruska-Rovaniemi-Pello-Kiiruna-Narvik-Å ja samaa reittiä takaisin.

Edellisestä noihin maisemiin tehdystä retkestä olikin ehtinyt kulua parikymmentä vuotta, eikä silloin käyty Narvikia lännempänä. Lofootit siis oli meille ensituttavuus tällä reissulla.

Reissun aikana ja sen jälkeenkin on pöytäpuheissa ollut päällimmäisenä perustiestön kunto näiden kolmen maan keskinäisessä vertailussa. Valitettavasti Suomi saa tyytyä kolmanteen sijaan ja me tietenkin pääasiallisesti Suomen teiden käyttäjinä myös. Näkemyksemme perustuu siihen, että Ruotsi ja Norja peruskorjaavat tiestöään aivan eri tahtiin ainakin heidän Lappinsa alueella. Suomi tekee kevyitä asfalttikorjauksia paikkailemalla uria ja läträämällä tien halkeamiin ja poikittaisten katkeamisurien päälle pikikorjauksia, joilla saavutetaan vain aika heikkoja tuloksia.

Voi sanoa, että länsinaapuriemme alueella nyt ajamamme tiet olivat paikoin hulppean hyvässä kunnossa. Varsinkin Norja oikoo väyliään rohkeasti vuorien läpi ja vuonojen ali, eikä siltojen pituuksissa ja leveyksissä ole rahaa säästelty. Myös Ruotsi on Suomea edellä, koska siellä on lähivuosina ajamaamme osuutta peruskorjattu ja levitetty. Ja töitä oltiin tekemässä täyttä höyryä kummankin naapurin alueilla. Työkoneita, työmiehiä ja hyvin ohjattuja tietyökohtia oli paljonlaisesti. Suomen tiet loistivat tyhjyyttään kesätöistä.

Maallikkokin osaa päätellä, että tunturialueilla tehty tiekilometri aiheuttaa satavarmasti moninkertaisia kustannuksia Suomen väyliin verrattuna. Silti täällä selkeästi pihistetään kunnostuksissa ja annetaan tiestön menettää peruskuntoaan. Siltä se tuntuu, kun ajelee ja ympärilleen katselee.

Kunkin maan rahoitusrakenne ja tienhoitoon käytetyt summat eivät ole tiedossani, mutta tehtyjen korjausten ja korjauksen alla olevien pätkien kunnostuksessa näkyy tekemisen maku. Kumpikaan naapurimaamme ei ainakaan kerrotulla reitillä perinyt mitään ylimääräisiä tiemaksuja, eli vapaa käyttöoikeus tiestöllä on kaikilla. Polttoaineiden hinnat jos ovat rahoituslähde, niin ne eivät paljoa Suomen hinnoista poikkea, vaikka ne hiukan korkeampia tällä hetkellä Ruotsissa ja Norjassa ovatkin.

Ohessa muutama kuva huimista tie- ja siltatöistä, sekä valmiista esimerkiksi pitkistä tunneleista. Voimme suositella Lapin alueella ajeleville autoilijoille Lofoottien tiestöön tutustumista. Suomesta ajeltaessa näkee samalla Ruotsin Lapin komeat maisemat varsinkin lähempänä Norjan rajaa.

Sen Ukka ratin takaa muisti onneksi pitää tarkasti mielessä ja noudattaa, että kaikkialla on pysyteltävä tiukasti omalla ajokaistalla, koska varsinkin paikalliset autoilijat ajelevat mutkaisimmissa ja mäkisimmissäkin paikoissa outoon kulkijaan verrattuna lujaa. Heille tiet tietenkin ovat tuttuja.

Erityisvarottavia ovat polkupyöräretkeläiset, joita nyt elokuullakin oli liikkeellä paljonlaisesti. Heitä on syytä varoa ja katsoa väistöpaikat niin, ettei kuikuile missään tilanteessa vastaantulijan ajokaistalla. Sieltä nimittäin suhahtelee pirssiä vastaan, eikä meinaa. Pientä ja isoa.

P.S. Tämän viestin lähettäminen on ollut takkuista. Viime viikonlopun aikana kuvien lataaminen katkeili toistuvasti johonkin palvelinvirheeseen, enkä onnistunut lataamaan kaikkia haluamiani kuvia. Laitan nyt näkyviin vain muutaman ja yritän toisessa tilanteessa uudelleen paremmalla ajalla.

Ukka

 

 

 

 

comments powered by Disqus