Pitäiskhän laittaa rengasfirma Naruskalle...

Tämä on ollut hiukkasen outo kesä monessakin mielessä. Vettä ei vuositilaston mukaan ole sadellut keskimääräistä enempää, mutta sateet ovat tulleet lähes joka kerta ryöppynä, jolloin sademäärää on kertynyt reilut 25 milliä kerralla. Ja kun sateiden väliin ei osu hellejaksoa, eikä pidempää satamatontakaan jaksoa, niin kertasateet aiheuttavat ongelmia. Ja täällä Naruskalla paitsi maastossa liikkujille, tietenkin myös soratielle. Kuten joskus ennenkin on tullut kerrottua.

Viimeisen vajaan kahden viikon aikana on kuitenkin ilmennyt uusia asioita, joita ei ennen ole vastaan tullut. Ja asioita on parikin. Ensimmäinen on se, että tienpitäjä Destia on kiikuttanut Naruskantien alkuun kelirikkoa osoittavan liikennemerkin, jossa lisäkilvellä osoitetaan merkin vaikutusalueen olevan koko tämän pistotien mitta, lähes 50 kilometriä.

Outo juttu, johon Destian edustaja ei osannut vastausta antaa, kun hän soitti minulle päin. Arvelen soittamisen johtuvan siitä, että jouduin pariinkin kertaan soittelemaan Tienpitäjän linjalle 0200-2100 numeroon, kun tiemme oli hyvin lähellä kelvotonta kuntoa edellä kerrottujen sateiden ja myötävaikuttavana tekijänä myös ison liikennemäärän vuoksi nyt, kun täällä liikkuu metsästäjien muodossa ylimääräistäkin porukkaa oman paikkakunnan iihmisten lisäksi. Eikä puutavaran ajohommatkaan ole vähenemään, vaan enempi lisääntymään päin.

Kesätien kelirikko.

No tienpitäjä kun soitti, vaikka soittopyynnön olin jättänyt Lapin ELY-keskuksen tieihmisille, niin esitin liikennemerkistä kysymykseni ensimmäiseksi Destian edustajalle, jonka asemasta tässä kyseisessä firmassa en tarkasti tiedä, enkä kysynyt. Kuitenkin hän ilmoitti olevansa sen firman palkkalistoilla ja mielestäni hoitamassa yleistä tietä, jonka kunnossapito maksetaan verorahoistamme. Kysyin, liikkuuko itse kukin ajoneuvoillaan tai jalkaisin tai miten tahansa Naruskantietä omalla vastuullaan, kun tien alkuun pystytetään kyseinen liikennemerkki. Destian mies vastasi ensituntumaltaan, että esititpäs hankalan kysymyksen. Vastausta ei tullut puhelun aikana, eikä kyseinen mies tai joku muu Destialta ole soittanut, eikä kirjoittanut. Eli kysymys on avoinna.

Kritisoin Destiamiehelle asiaa myös niin, että ymmärrän kelirikkomerkin toukokuussa ja kesäkuun alkupäivinä, jolloin tietä ei kannata sen roudassa ollessa käydä lanailemassa, mutta kesäsulana tien ollessa saadaan väylä kyllä pysymään auki ja kunnossa, kun määrätään urakoitsijat töihin. Se tietenkin maksaa, mutta ei pidä tehdä niin huonoja urakkatarjouksia, että tie menee kelirikkokuntoon...sarjassamme maallikkoviisauksia.

Nyt vasta tulen rengasfirma-asiaan otsikosta. Nimittäin perjantaipäivänä ja lauantaina, joka lauantai oli kymmenes syyskuuta, eli kanalinnun pyyntiajan avauspäivä, oli avun tarvitsijoita. Noina kahtena päivänä yritykseni pihaan kurvasi joko soittotiedustelujen jälkeen tai ilman soittoa neljä eri autoa, joista oli renkaita puhki. Ja puhkeaminen johtui siitä, että Destia oli urakoitsijallaan lanauttanut Naruskantien, mutta siten hiukan hölmösti minun ja muidenkin mielestä, että lanalla oli vedetty irtosoraa tienlaidoilta keskitielle ja tiessä olleisiin pienempiin ja varsinkin isompiin vesireikiin siten, että tien kovaksi kivettynyttä suolapintaa ei lanaustoimenpiteellä rikottu yhtään. Isommat ja pienemmät kovan pinnan päälle siirrellyt kivet rikkoivat talostamme puolenkymmenen kilometrin matkalla kumpaankin suuntaan nuo neljän auton renkaat. Ja, kun ensimmäisen auton kuljettajan tullessa pyytelemään ja kyselemään apua, oli perjantai ja kello iltapäivä viisi, niin Salla -merkkisessä pitäjässä ei ole rengaskorjaukselle avoinna olevaa firmaa. Onneksi minulla on iso kompura ilmanpainemittareineen ja erämaan asukkina tietenkin tubelesspaikkatarvikkeita molemmissa autoissamme. Ja korjaamista piisasi. 

Kolmen auton renkaista löytyi yhteensä neljä kiveniskemäreikää, jotka pystyttiin niiden pienuuden takia kotikonstein paikkaamaan. Ja yhden Avensiksen omistajan autoon löytyi vaimoni Subarusta pulttijaoltaan sopiva vararengas, jonka lainasin tälle metsämiehelle, jonka määränpää oli sadan kilometrin päässä Tuntsalla. Hänen autonsa vararenkaaksi hän oli joutunut vaihtamaan "moponrenkaan". Ja varsinainen rengas kun oli saanut kiven kylkeensä niin, että reikä vaati uuden renkaan hankkimista, niin moponrengas vaihdettiin taas vararenkaaksi, ja Subarun rengas varsinaiseksi renkaaksi alle. Kyseinen vararengas palautui sopimuksen mukaisesti seuraavana keskiviikkona, kun hain sen Sallasta SEO:n huoltamolta, mistä Avensiksen omistaja oli ostanut kylkivikaisen renkaan tilalle uuden.

Lisäksi lauantaina myöhään ehtoolla tuli puhelisoitto, jolla hinausliikkeen edustaja kyseli minulta paikallisena asukkaana varmistusta siitä, että hänen hinausfirmansa 12 tonnia painavalla autolla pystyy hakemaan Tuntsalta Piimäkurun laavun läheltä auton, jonka matkanteko oli lopahtanut vararenkaiden loputtua kahden renkaan tyhjenemiseen, eikä kyseisessä autossa ollut kuin renkaanpaikkaussarja ja joku painepullo, jolla piti matka muka saada jatkumaan. Ei ollut onnistunut, joten autopalvelulla auto kairasta pois. Sanoin hinurimiehelle, että sillat Tuntsalla kestävät kyllä, joten eikun hakemaan auto pois, koska sillat kestävät täysillä kuormilla puutavararekkojenkin ajot. Ja aikoikin hakea yötä myöten, eli apua saatiin viidenteenkin tietoon tulleelle rengasrikkosielle.

Ukan kompressori päivysti ulko-oven pielessä sisävarastosta siihen siirrettynä...

Olen jättänyt tiemme kuntoa ja edellä kerrottua liikennemerkkiä koskien soittopyynnön ELY-keskukselle, joka tässä asiassa Destian toimia valvoo. Ei ole vielä soitettu, mutta pyynnöstä on mennyt aikaa vasta viikko ja, mikä oleellisinta, minulla on tiedossani kyseisen Ely-virkamiehen nimi, joten löydämme toisemme kyllä...

Kerron tämän jutun kauniiksi lopuksi sen, että sillä huonon työn tehneellä lanamiehellä kävi lopulta hyvä tuuri. Tuli nimittäin olikohan se pyhäpäivä kyseistä lanausta seuranneena viikonloppuna vesisade, jolloin vettä taas tuli ja reilusti. Se pehmitti tien pinnan muutaman sentin paksuudelta, joka vuorostaan antoi irtokivien painua tien uumeniin ja samalla pois rikkomasta renkaita. Laskelmoitu juttu vai sattuma, sitä ei tarina kerro.

Erikoista kädenvääntöä nämä tämmöiset tieasiat minusta ovat. Destian miehestä en ole jälkeenpäin kuulut mitään, vaikka hän lupasi puhelua seuravana päivänä tulla kahvipöytään naamatusten tienhoidosta keskustelemaan. Ei tullut, eikä tulemattomuudestaan mitään ilmoitellut, mutta minulla oli koko päivän pannu kuumana. Kelpasi se kahvi kaikille niille, jotka saivat saivat renkaan korjauksien tai vaihtojen jälkeen jatkaa matkaansa lintumaille. Että tämmönen tappaus tällä kertaa.

comments powered by Disqus