Kirjoittaja Antti Kappi
Uusimmat blogijulkaisut

Pimeä tie, hyvää matkaa.

Lauloi Gösta Sundqvist yhtyeineen aikanaan.  Myös sama teema on ollut vallitseva tänä syksynä; märkää tietä on riittänyt ilman apua lumisesta maastosta. Etenkin, kun alla on tuontiauto maasta, jossa ei tunneta ajovalojen pesureita, on kurakelillä usein muistettava puhdistaa myös ajovalot. Muuten tulee ikävä yllätys, kun valaistu tieosuus päättyy – likaisten ajovalojen kantama on todella olematon. Aivan kuin etuvalojen tilalla olisi vaivainen kynttilä.

Auto sai muutama viikko sitten talvipyörät alle ja kokemusta on nyt pääsääntöisesti kertynyt vain sulilta teiltä. Muutamana aamuna on ollut mustaa jäätä jo tienpinnassa, mikä on puolustanut sisäistä, tienpinnan kulumisesta huolestunutta omaatuntoa.

Rengaskokemukset ovat kuitenkin olleet positiivinen yllätys. Itse vaihtoprosessi sujui mallikkaasti Vianorin soffalla istuskellessa, kuten mainoksessa on mainittu asian toimivankin.  Samalla pyöriensuuntausta tehdessä asentaja huomasi raidetangon olevan teknisen käyttöikänsä loppusuoralla ja tämä tuli vaihdatettua samalla, jolloin vältetään sekä suikkalakin huomautus asiasta, että pidetään auto turvallisessa kunnossa niin itseä kuin muitakin tielläliikkujia huomioiden.

Rengasmelu lienee ensimmäinen asia, mihin kiinnittää huomiota kun rengastus on uusittu ja tämä täytyy todeta, että ropinan huomaa, mutta se ei häiritse. Ylimääräisiä ujelluksia ei kuulu ja auto kulkee sinne minne halutaankin, ilman ylimääräisiä peliliikkeitä.

Nyt vain odotellaan talvea, jotta lapset pääsevät luistelemaan ja vanhempien luistelut autolla pysyisivät kurissa

comments powered by Disqus