Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Pieni apu, hyvä mieli...

Täällä Naruskalla on ollut kovanpuoleinen talvi, kuten ehkä olette pakkasennätyksistämme kuulleet. Pakkaset ovat toistaiseksi taakse jäänyttä elämää ja tilalle on tullut lauha jakso. Puolenkymmenen asteen lämpötila vaikuttaa kesäkeliltä niihin viikon jatkuneisiin tulipalopakkasiin.

Bronco on seisonut käyttämättömänä pihalla koko pakkasjakson ajan. Nytpä sen sai kaivaa lähes puolimetrisen lumen alta esille, mutta hyvin se sieltä pärähti käyntiin ilman lämmitystä. Sellaista pakkaskäynnistyvyyttä pitää aina silloin tällöin autolla kokeilla, koska esimerkiksi jollain pilkkireissulla autoa ei kairassa roikannokkaan saa.

Naruskalla on joen ylittävä jäätie talvella. Tänä talvena se ei vielä ole käytössä ollut, vaan mekin Mummun kanssa kiersimme 15 kilometriä pidemmän lenkin tuonne vuokramökillemme Siekakönkään sillan kautta. Se on paitsi turvallinen reitti, myös valokuvauskohde melkein mihin vuodenaikaan vain.

Paluumatkalla huomio kiinnittyi parinsadan metrin päähän Naruskantiestä sivulle tuolle edellä kerrotulle jäätielle. Keskellä jokea jäätiellä seisoi auto, jonka tunnistimme joentakaisen naapurin pirssiksi. Kauempaa saattoi jo päätellä, että kulkija saattaa olla kiinni. Niin olikin. Jäätie elelee säiden mukaan hieman omaa elämäänsä, eikä sen voikaan olettaa pitkän pakkasjakson jälkeen olevan hyvässä kunnossa, vaan lyhyenkin lauhan ja lumisateen seurauksena tielle yläntää vettä. Niin oli käynyt nytkin. Naapurin etuvetoinen oli hyytynyt eturenkaistaan kohvakerrokseen, joka oli pettänyt renkaiden alla. Siinäpä ovat konstit vähissä, kun auto ei suostu liikkumaan eteen, eikä taakse.

Naapuri ilahtui selkeästi Broncon nähtyään. Hieman ahdas paikka oli saada hinattavaan autoon hinausköysi paikalleen, kun auton keula oli melkein jäässä kiinni. Saimme kuitenkin nailonköyden pujotettua hinauslenkkiin. Toiset päät lenkkeineen maasturin vetokoukkuun, pikku neliveto päälle ja homma oli siinä. Varoiksi hinausta jatkettiin jäätien jälkeinen parinsadan metrin ylämäkipätkä, jolla lunta oli auraamattomana parikymmentä senttiä. Tuttu tilanne täällä maaseudun rauhassa.

Tarinan opetus on lähinnä siinä, että avuntarvitsija saattaa olla muuallakin kuin käyttämälläsi tiellä. Ja tärkeämpi muistutus on, että hinausköyttä jos kummassakaan autossa ei satu olemaan, niin avun antaminen ei onnistu. Täkäläiset ihmiset harvoin liikkuvat missään niin, ettei köyttä mukana ole.

Tässä kuvat hinauspaikalta ja pari kuvaa myös Siekakönkään sillalta. Niistä voi päätellä Naruskan talviset olosuhteet yhdellä vilkaisulla.

Tarkistelkaapa apuvälineet autostanne. Saatatte joutua autetuksi tai auttamaan muita tiellä kulkevia.

comments powered by Disqus