Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Pelottaako asfalttitien muuttaminen soratieksi?

Ukka kuuli jostain tiedotusvälineestä männä viikolla, että kustannussyistä Suomessa joudutaan muuttaamaan asfaltoituja tieosuuksia sorateiksi. Muuttamisen laajuudesta ei minulla tällä hetkellä tarkempaa tietoa ole, mutta kaippa tuollaiseen Yleuutiseen luottaa voi.

Uutinen palasi mieleeni ihan äskettäin, kun ajelin tätä meidän Naruskatietä, joka on ja pysyneekin maailman tappiin asti soratienä. Ainakin jos asfalttiteitä kovin laajasti muualla aletaan muuttamaan uutisen mukaisesti. Asfaltista tänne kairaan ei ole koskaan osattu edes haaveilla.

Ei osattu ennen viime kesää haaveilla edes siitä, että soratietämme kunnolla perusparannettaisiin enää koskaan. Mutta toisin kävi, kuten taisin viime kesän aikana jossain kirjoituksessani mainittakin. Tie korjattiin. Ja kunnolla korjattiinkin. Tien koko viidenkymmenen kilometrin matkalle ajettiin viikkotolkulla mursketta, jota ensin yötä päivää Naruskantien varrella olevassa Kuukkumaharjussa kuukausi murskattiin.

Kun nyt eletään Valpurin päivän seutua, niin normikunnossaan ennen peruskorjausta Naruskantie olisi satavarmasti routavaurioiden kynsissä ja kunnolla. Vaan eipä ole nyt. Tie on paremmassa kunnossa kuin valovuosiin. Ilmeisesti uusi riittävän paksu sorakerros on kestänyt erinomaisesti talven yli, eikä pitkästä plussalla olleesta jaksosta ja sadekeleistäkään huolimatta ole alkanut routia. Uusi sorakerros mitä ilmeisimmin suodattaa sadevedet ja tien "pyöristäminen" keskikohdastaan laitoja korkeammalle edesauttaa sulamisvesien kulkemista sinne, mihin pitääkin, eli ojiin. Ja kun ojatkin rumpuineen viime kesänä uusittiin, ei Ukalla muita ongelmapaikkoja ole tiedossa koko kuluvan kevään ajalta, kun viikontakainen yksi vesijättöpaikka, joka sekin korjattiin. Siitähän kirjoitin tänne lyhyen jutunkin.

Tien kuivumista ja kunnossa pysymistä edesauttaa varmaankin myös lumipenkkojen ensin tasakaataminen, jonka jälkeen ne pari viikkoa myöhemmin vielä aurattiin ojien laitoja myöden niin, ettei teiden laidoista tullut tielle yhtään sulamisvesiä aurauslumista.

Voihan se olla, että maa vielä sulaessaan alkaa tien alla elämään omaa elämäänsä, mutta hyvältä tässä vaiheessa maallikon silmään näyttää. Normaalin alkukesän karhuamisen ja suolaamisen jos tienpitäjä tulee väylälle suorittamaan, niin ei epäilystäkään ole siitä, onko tie kunnossa. Ja hyvä soratie on varmasti parempi ja turvallisempi kuin huono asfalttitie. Hyvä soratie voidaan lanata ja suolata, mutta reikiintyneelle ja halkeilleelle asfaltille ei pikaremonttia voida tehdä.

Yhteiskunnallamme on iso haaste edessä siinä, että perustieverkkomme pysyy turvallisessa kunnossa. Jos asfalttiteiden uusimiseen ja korjaamiseen ei ole asfaltoimisen vaatimia €uroja olemassa, niin halvempi soratie ei ole välttämättä huononnus tilanteeseen. Asia muuttuu ongelmalliseksi vasta sitten, kun soratiekin jätetään oman onnensa nojaan. Sitä se ei turvallisuutta vaarantamatta kestä.

Ukka raportoi lähiaikoina HakkaGreenien toimivuudesta soralla. Uudet kesärattaat nimittäin odottavat Kemijärven Vianorissa vanteille asennettuna sitä ajankohtaa, kun nastarenkaat laitetaan kesäteloille. Vaihto karkaa kuitenkin Valpurin päivän tuolle puolelle, mutta kuinka pitkälle, sen näkee sitten. Lunta on vielä maassa paritkymmenent sentit, eivätkä yöpakkaset vielä ole täällä Lapissa ohitse.

 

comments powered by Disqus