Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Pässi pelkääjän paikalla VW1200 kuplassa (siis eläin!)

Telkkarissa taas ollut ”Riemukupla” on vain yksi näkemys kuplan riemuista nuorelle  kuskille.

Se oikea riemu on vähän samanlaista, kuin Porschen jenkkimainos aikoinaan: äänieristys ei saa olla liian hyvää, sillä moottorin kumea murina ja äänen muutokset on osa kuljettajan nautintoa. No kuplassa ääni ei ole murinaa vain kimeää vikinää, jotka niistä mitättömistä hevosvoimista lähtee. Toinen puoli asiassa on tietysti se, että kupla oli helppo ammattikoulu automaailmaan. Jopa minä ensikertalaisena sain tiputettua moottorin pois reilusti alle puoleen tuntiin, kun hieman nopeammat vaihtoivat kotioloissa koko moottorin toiseen käynnistä käyntiin kymmenessä minuutissa. Uskokaa nuoret tai  älkää, mutta näin on. Moottori on vain neljällä pultilla kiinni!

Vaan mikä teki autosta mainion talvella oli ”perän liiraus”. Auto on takavetoinen ja perä lähtee luistamaan hyvin helposti. MUTTA laiskalla moottorilla moottorin äänen muutoksen kuuli hyvin ja ÄÄNESTÄ voi kuulla takarenkaiden sutivan tyhjää. Kuplalla oli kerrassaan mainio harjoitella sitä miten auto lähtee luistamaan. Perän sai helpolla heittämään pienellä ohjausliikkeellä – tai käsijarrulla ja auton ohjauksen ottaminen hallintaan oli sen jälkeen ratin käytön, kytkimen, kaasun ja kuulon yhteistyötä. Todella  havainnollista oppimista. Nuoremmille tiedoksi: autossa oli voimaa 25 – 40hv –  laiskaa hevosvoimaa, jolloin kiihtyvyys oli enemmän kuskin kuin moottorin puolella. Renkaiden sutimisen kuuleminen oli niin poikkeuksellista – kerrankin moottorin  kierrosluku kuului muuttuvan normaalia nopeammin!!

Nykyisissä autoissa olevat turvavarusteet ja elektroniikka hävittävät perstuntuman tiehen ja auton käyttäytymiseen. Automatiikka lisää turvallisuutta erittäin paljon, mutta luo turhaa luottamusta  ja  riskinottoakin. Kupla oli hieno tapa opetella talviautoilun perusteet. HUOM: Tuntuma tuli ratin ja penkin väliin.

Olisipa silloin vielä ollut nykyiset HK 7 renkaat. Silloin nastarenkaat olivat usein uudelleen pinnoitettuja renkaita, joihin jopa porattiin nastojen reiät korjaamolla ja  renkaat nastoitettiin samalla. Nastojen ulkonema oli mahtava ja toki renkaat pitivät hyvin niin kauan, kun nastat pysyivät kiinni. Sitten piti lisätä nastoja. Yhtenä erikoisuutena LTKK professori Niilo Teeri kehitti ja patentoi myös toisenlaisen talvirenkaan. Hän lähti teiden talvikulumisen ongelmasta silloisilla nastoilla ja kokeili jotain muuta. Pinnoitettavien renkaiden pinnoitusmassan (kumi) sekaan laitettiin keraamisia rakeita, joista renkaan kuluessa aina osa oli pinnassa ja työntyi jarrutustilanteessa hieman ulos.  Hän kutsui renkaita muistaakseni kitkarenkaiksi!  Keksinnöstä ei tullut  menestystä, mutta se oli osaltaan aloittamassa keskustelua teiden kulumisesta ja tarpeesta kehittää nastojen toimintaa + tarpeesta uudenlaisista ”kitkarenkaista”.

Muilta ominaisuuksiltaan kupla ei ollut talviauto. Valot olivat 6V systeemillä olemattomat, tuulilasi aina jäässä – samoin jalat, jos ei ollut töppösiä. Mutta kupla lähti aina käyntiin.

Kesäautona kupla oli kohtuullinen. Jopa tavaran kuljetukseen se oli hyvä. Etupenkki lähti pois minuutissa ja silloin sisälle sai isonkin huonekalun.  Tai eläimen. Kävin  kerran hakemassa pässin 150km päästä kuplalla. Etupenkki pois, sanomalehtiä ja  jotain pehmustetta + heiniä lattialle ja ei kun matkaan. Pässi oli hieman empivä autoon tullessaan, mutta oli koko matkan kiltisti pitkällään pelkääjän paikalla ja katseli minua. Hieno reissu. Mietin vain äitini kanssa sitä, mitähän poliisi olisi sanonut apukuskille, jos olisi pysäyttänyt. Silloin ei vielä ollut turvavyöpakkoakaan!

comments powered by Disqus