Kirjoittaja Ukka Santala

Päivään mahtuu monenlaista...

Täällä Lapissa kaupunkireissut saattavat poiketa muun Suomen kaupunkireissuista. Naruskalaisten täyden palvelun kaupunki on Rovaniemi. Pikkuasiat voi hoitaa Kemijärvellä, mutta monesti se ohitetaan pysähtymättä. Matkaa Rovaniemelle tulee Ukan Tukikohdan pihasta tasan 200 kilometriä, eli päivämutka kaksi kertaa sen.

Usein tähän ajomatkaan sisältyy monenmoista keliä. Niin eilenkin, kun Mummelin kanssa lähdimme aamulla liikenteeseen aamuseitsemän huitteilla. Rovaniemellä asuva poikamme varoitti meitä torstai-iltana, että Rovaniemen kaikki tiet ovat äärimmäisen liukkaan paksun alijäähtyneen jääkerroksen peittämät. Kasperin suositus oli, että kannattaisi ehkä tulla nastarengaspirssillä, kun sellainen käytetävissä on.

Ukan kokeilunhalu Lexuksen kitkarenkailla kuitenkin voitti. Ääriolosuhteissa niitä kitkarenkaita on ajan kanssa käytävä kokeilemassa, jos niillä meinaa talven läpi päästä. Siis oikeaa testiajoa.

Menomatkalla ensimmäinen 50 kilometriä Sallan kirkonkylän tasalle oli tie yöllisen lumisateen jäljiltä kohtuullisesti aurattu. Ei ongelmia varsinkaan, kun noudattelin orjallisesti talvinopeusrajoituksia, jotka täällä oli asianmukaisesti liikennemerkeinkin ilmoitettu. Sallasta eteenpäin tie oli edelleen hyvin aurattu ja paikoin myös hiekotettu. Sallasta kantatie 82 on ennen Kemijärveä joiltain pätkiltä satasen nopeusrajoituksella, kuten on tainnut olla jo jonkun vuoden ajan. Hyvin kesti kitkoilla ajaa aurattua pintaa pitkin satastakin. Muutama testijarrutus tuli tehtyä porojen vuoksi, mutta ei mitään paniikkitilanteita.

Rovaniemeä lähestyttäessä oli tietä hiekotettu ja ilmeisesti aivan kaupungin lähialueella myös suolattu, koska rapa roiskui. Tuulilasin pesunestettä onneksi oli täysi säiliöllinen, koska loskanlento oli ennakoitavissa.

Rovaniemen kaupungissa näki risteysalueilla, että siellä oli monella autolla liikkeellelähdössä ongelmia. Ei kuitenkaan Ukalla, joten neliveto ja kitkat yhdistelmänä pelasivat yllättävän hyvin. Myöskään jarrutuksissa risteysalueilla ei mitään viurahtelua tai muutakaan, joskin siihen syynsä on ehkä korostetunkin ennakoiva ajo. Eikä se kiireettömälle vaikeaa edes ole, vaan voisi suositella kaikille kaikkialla. Ja aina.

Moni auto oli Rovaniemellä jäänyt varsinkin sivuikkunoiltaan huonosti puhdistetuksi. Niistä ja jalkakakäytävistä ja parkkipaikkojen liukkaudesta saattoi parhaiten päätellä, että alijäähtynyttä vettä oli Rovaniemellä saatu tosiaankin paljonlaisesti. Yllättävän moni oli lähtenyt liikenteeseen täysin samein ikkunoin. Iso riski ja täysin ajattelematonta! Ja laiskuutta, ei muuta, on Ukan arvio. Ja kekseliäisyyden puutetta, kun ikkunoita ei pikasulateta kotona vaikka lämpimällä vedellä, kun pakkasta ei Rovaniemellä ollut, vaan nollakeli.

Pään kokoinen näkymäaukko sivuikkunassa ei riitä, kuten kuvasta voitte päätellä...

Paikallisesta Motonetin liikkeestä olivat loppuneet varrelliset skrabaharjat. Se on ymmärrettävääkin, kun keliolot Rovaniemellä olivat, mitä olivat. Ukka ei niinkään ollut sellaista sieltä hakemassa, mutta kassajonossa kuului murinaa. En ostanut myöskään kengänpohjiin asennettavia kumisia irtonastapohjia, vaikka niitä pälyilinkin. Olisi kannattanut ostaa.

Iltapäivällä nimittäin muutaman huoltoaseman pihassa autolle palatessa olisi pitänyt kengissä olla ne katsotut liukuesteet. Tyhjän parkkiruudun poikki kun Ukka käveli muina miehinä, niin ohut lumikerros ruudussa esti näkemästä, mitä alla on. Siellä oli sitä ittiään, kirkasta ja hiekottamatonta alijäähtyneen veden muodostamaa jäätä. Ukka ei ehtinyt aata sanomaan, kun lento tuli. Onni onnettomuudessa siten, että kaatuminen tuli kyljelleen ja vasemman käden kyynärää otti olkapään kautta kovimman iskun vastaan. Pää ei kumahtanut maahan, mikä on se suurin onni. Ensin tuntui, että meni varmasti solisluun puolelta jotain rikki, mutta ilmeisesti kuitenkaan ei. Kevyttä kenttäsärkyä, mutta ei yönkään jälkeen mitään sellaista, että tarvitsisi lähteä lekuriin tutkimaan.

Paluumatkalla kokeiltiin Naruskantiellä viimeiset 15 kilometrä oikeita lumiolosuhteita. Päivän aikana oli satanut toistakymmentä senttiä uutta lunta, jota ei oltu aurattu. Taitaa tämän paikallistien luokituksesta johtuen olla ihan luvallinen tilanne, joka kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia, kun vastaantulijoita kuitenkin oli, useampiakin. Pakko oli ottaa kohtaamistilanteessa vauhdit pois, mutta onneksi niin tekivät kaikissa kohtaamisissa molemmat osapuolet. Ihan hyvää ennakointia.

Loppukommenttina reissusta jäi Ukalle tuntuma, että eipä ole hiienvissi, vaikka Lexuksen kanssa ajeltaisiin talvi läpi kitkoilla. Ennakoivalla ajotavalla se onnistunee. Ja täällä maaseudulla on värkissä varaa lähteä maantielle ennakoivalla asenteella ja mikä tärkeintä, varata tuplasti aikaa, jos säätila niin vaatii.

 

comments powered by Disqus