Kirjoittaja Ville Heinonen
Uusimmat blogijulkaisut Rengasturvallisuus 30 vuotta sitten

Onko järkee vai ei?

Minä olen ajanut autolla koko aikuisikäni. Nimenomaan autolla, mopoa tai kevytmoottoripyörää minulla ei koskaan ollut. Olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, jossa autolla oli mukava kulkea paikasta toiseen - oli ilmaista parkkitilaa, väljät väylät ja joustavat systeemit.

Nyt asun Nokialla ja käyn töissä Tampereella. Työmatkaani kuuluu taajama-ajoa, maantieajoa, moottoritieajoa ja ruuhka-ajoa. Matkaa on noin 19 kilometriä. Hyvin tavanomainen työmatka siis, joskin varmasti ääripäitä löytyy epäilemättä suuntaan jos toiseenkin.

Tällä viikolla olen miettinyt kulkuvälineasiaa enemmän ja enemmän. Ellei auto olisi työni kannalta hyvin oleellinen kulkuneuvo (kuljetettavaa kalustoa on mukana usein enemmän kuin tarpeeksi ja vaihtelevat projektit pakottavat liikkumaan sutjakkaasti paikasta toiseen), en välttämättä enää olisikaan niin henkeen ja vereen yksityisautoilija. Tein kokeilumielessä nimittäin vertailevaa tutkimusta eri kulkuvälineistä; eilen menin töihin bussilla ja tänään polkupyörällä.

Tulokset olivat sanalla sanoen surkuhupaisia. Nopein tapa päästä työpaikalle ennen aamu-yhdeksää 19 kilometrin päästä on nimittäin polkupyörä. Eroa henkilöautoon kertyi kolme minuuttia (about), bussiin sitten jo kymmenkunta. Autolla kulkeminen lähti liikkeelle hyvin vauhdikkaasti, mutta kun päästiin Tampereen keskustaan, ruuhka jämäytti auton paikoilleen ja siinä sitä kökötettiin Kekkosentiellä tuhansien muiden kanssa jarruvaloja vilkutellen. Bussi taas sinällään suoritti matkan sutjakkaasti (ja kulkee 100 metrin päästä talostamme 30 minuutin välein), mutta bussin odottelu ja pysäkiltä työmaalle kävely sitten verottivat mallikasta siirtymäsuoritusta. Polkupyörällä saikin sitten kulkea koko matkan kevyen liikenteen väylää, välittämättä sen enempää liikenneruuhkista kuin kanssa-autoilijoiden erikoisista aivotuksista. Kerran jouduin tosin valoihin pysähtymään odottamaan vuoroani.

Pyöräilyä puoltaa toki myös sen päästöttömyys, pienet kustannukset ja mieletön säästö parkkikuluissa. Ehkä tästä voisi saada innostusta säästää luontoa ja nautiskella hyötyliikunnasta enemmän. Epäilemättä auton lämpö ja suoja kyllä tuntuu mukavalta, kun taivaalta sataa räntää ja mittari näyttää nollaa.

Tulkoon syksy, tulkoon sateet ja tulkoon räntä. Pakko kai sinne töihin on silti aina hankkiutua, ellei huomenna minun kupongistani löydy ne maagiset 7 numeroa.

comments powered by Disqus