Kirjoittaja Ukka Santala
Uusimmat blogijulkaisut

Omia talvitestauksia Hakkakaseilla.

Omalleen sokeutuu, sanotaan. Sanontaa voisi vaikka käyttää siinä yhteydessä, että Lapissa asuvana voi olla tyytyväinen siihen, että täällä saa ajella talvella talvisissa olosuhteissa, eikä kuten etelässä kuulen toistuvasti huokailtavan, että kunnon talvea ei siellä näe, eikä koe.

Nyt mennään maaliskuuta aivan puolikuun äärellä. Asuinpaikallani Naruskalla on lumimittarissa lunta 86 senttiä. Paksuimmillaan on käyty jo lukemassa 91 senttiä, mutta kuten tunnettua, lumen paksuus elää milloin alas, milloin ylös.

Päivänä muutamana ajelin Naruskalta Sallaan asioille. Reitti ei suuntautunut suorinta tietä Sallaan, vaan poikkesin Kelloselän entisen rautatieaseman kohdalta Kovelinlehdontielle, joka johtaa Varpuselän lenkkitielle. Kovelinlehdontie on kunnan ylläpitämä tieosuus, seitsemisen kilometriä pitkä soratie, joka peruskorjattiin hyvään kuntoon ennen kuluvan talven alkua.

Sattui lähtö aamupäivälle, kun yöllä oli satanut rapiat kymmenen senttiä uutta lunta. Naruskantien auraus oli siihen mennessä ajettu vain etelästä pohjoiseen, eli kulkusuuntaani nähden oli vasta tien vasen puolisko aurattuna. Suuntaansa aurauslenkki Naruskajärvelle kestää aura-autolla varmaankin vajaan tunnin sivu.

Kotipihalta tälle Naruskantielle kääntyessäni ajoi editseni samaan suuntaan pakettiauto Toyota Hiace. Se käytti kulkusuuntaansa nähden tien vasenta laitaa, eli aurattua osaa tiestä. Eikäpä kuljettaja koko viidentoista kilometrin matkalla vaivautunut auratulta alueelta siirtymään, vaan ainoana varotoimenpiteenä hän hiukan hiljenteli nopeuttaan mäki- ja mutkapaikoissa. Ajelin Lexuksellani hänen perässään noin sadan metrin päässä ja itsekseni siunailin monessa paikkaa, että jos vastaan tulee muita tiellä liikkujia, niin huonosti saattaa käydä. Epäilykseni oli, että autoilija ei ollut paikallinen, koska selkeästi hän ajoi riskillä vaaranpaikkoihin. Itse ajelin omalla puolellani ajorataa ajatellen samalla, että eipä sellainenkaan olosuhde laita autoa yhtään vikuroimaan puoleen, eikä toiseen, vaikka oikeanpuoleiset renkaat kulkivat suurimman osan matkaa umpihangessa, joksi kymmentä senttiä jo jossain päin kutsuttaisiin.

Siellä se Hiace vasenta puolta raikkaasti päästelee...

Onneksi Kotalankylän ja Naruskan välillä ei ketään tullut vastaan, niin selvisimme onnellisesti Salla-Savukoski maantielle, joka oli päätienä jo aurattu kumpaankin suuntaan.

Itse sain seuraavan lumikokemuksen alussa mainitulla Kovelinlehdontiellä. Sitä ei oltu ehditty auraamaan vielä lainkaan. Alkupätkällä oli yhden auton tulojäljet, mutta löytyipä väliltä nelisen kilometriä tietä, jossa oli rikkumaton rapian kymmenen sentin lumikerros. Hyvä kokeilubaana Hakkakasien lumiominaisuuksille. Eikä niitä osaa kuin kehua, eikä tässä kehumisessa ole mitään, joka tekisi kehuista subjektiivisen. Hyvät ovat hyvät ja sillä siisti!

Auraamaton Kovelinlehdontie Hakkakasitestissä kymmenen sentin uudella lumella...

Lapin talvi ainakin itäisessä osassa Lappia on ollut autoilun kannalta aika mukava. Lunta kun on tullut, niin sitä on saatu isompi annos aina kerralla. Sitten on pitkähköjä ajanjaksoja, jolloin uutta ei ole satanut. Tiet pysyvät näin pitkiäkin aikoja hyvässä talvikunnossaan. Varsinaisia kaljamakelejä ei täällä vielä tälle talvea ole ollut, vaikka meilläkin puhaltelivat viiden plusasteen läntiset föönituulet, jotka kuitenkaan eivät täällä tiestöä ja lumikerroksia kastelleet.

Aurinkoisina päivinä, joita nähtiin pari kipaletta viime viikonloppuna, oli päivän lämpimimpinä hetkinä iltapäivällä ensimerkit keväästä, kun jokivedet alkoivat hiukan jo kiihdyttämään nousuaan ja koskiensa kohinaa, joka kuitenkin rauhoittui rapian parinkympin yöpakkasiin. Kuitenkin merkki tännekin saatiin keväästä, jonka aika ei vielä kalenterinkaan mukaan ole. Kuukausi ainakin on vielä maltettava ja nautittava kunnon talvesta...

Ensimmäinen keväisempi päivä Naruskajoen koskessa Kuutsikönkäässä.

 

comments powered by Disqus