Kirjoittaja Jukka Leikas
Uusimmat blogijulkaisut

Nimismiehen kiharat ovat huonojen renkaiden tuho

Nimismiehen kiharaa

Nyt on hiekkateillä nimismiehen kiharoiden aika, varsinkin sellaisilla teillä joissa on paljon mäkiä ja läpikulkuliikennettä. Talvella kiharoita syntyy lumeen varsinkin risteysalueilla ja ylämäissä.

Oli hyvä tai huono rengas, niin se irtoaa tiestä ja auton sisällä tuntee rynkytyksen. Auta armias, jos ajat huonokuntoisilla vanhoilla renkailla vauhdilla näihin laineisiin, niin se voi olla renkaan loppu.

Kerran olen itse nähnyt autoilijan vaihtamassa rikkoutunutta rengasta kiharoilla. Ja meillä käyneet vieraat päätyivät samaan tilanteeseen ja vielä samassa paikassa.

Pulkkilan harju on kaunis tie ajaa, mutta oikotie sen jälkeen Asikkalan kirkon ohi on ollut hiekkatietä. Tämä läpikulkutie oli kahden mainitsemani rengasrikon tapahtumapaikka.

Renkaiden osalta ajettavuuteen ei ole muuta vinkkiä kuin hiljainen vauhti ja renkaiden uusiminen ajoissa. Tielle ei auta kuin lanaus.

 

Nimismiehen kiharat ei ole saanut nimeään presidenttiämme käsittelevästä kirjasta. Kiharoiden historia alkanee siitä, kun Ruotsin Kuningas oli vuosien 1347 ja 1442 käskykirjeellään määrännyt kylänmiehet raivaamaan teitä ja tekemään siltoja jokien. Sama määräys siirtyi Ruotsin lakiin vuonna 1734 ja siitä edelleen Tsaarin ajalle. Valvonta kuului kihlakunnanoikeudelle ja sitä toteutti nimismies.

Vuonna 1883 jaettiin tiet yleisiin ja yksityisiin. Valtio vastasi yleisistä ja tiekunnat yksityisistä, kuten kyläteistä, jotka olivat manttaalinomistajain vastuulla osuuksiensa mukaan.

Nimismies valvoi edelleen kiharoitaan, kunnes kuntiin tulivat tielautakunnat itsenäisyyden ensi vuosikymmenellä vähitellen niiden perustamisen mukaan.
TVH alkoi vastata kaikkien teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vasta vuonna 1948.

comments powered by Disqus