Kirjoittaja Tanja Hartikainen
Uusimmat blogijulkaisut

Myöhäinen ystävänpäivä -tarina.

Joten sain postista ystävänpäivänä sellainen paketin, jossa muistellaan ystävän kanssa koettua unohtumatonta automatkaa. Mietin pitkään että mikähän se voisi olla kun enimmäkseen ajelen yksin. Mieheni kanssa yhteisiä automatkoja on myös paljon mutta kun niissä ei ole sattunut mitään. Hirviä en ole tavannut muuten kun loivassa mutkassa ja sen tiellä seisovan hirven näki jo kaukaa joten siinä kerkesi hyvin pysähtyä ja tutkia eläimen kokoa ja miettiä että laskisiko se lähelle :D Ulosajoja ja pari kolaria on koettu yksin, mutta yksi näistä koettiin viiden kaverin kesken, joten ainut mikä mieleeni on jäänyt on se. Tarinasta olen muuttanut kaverieni nimet. Tarina ei silleen ole miellyttävä...

Oli Viikonloppu ja oltiin viiden kaverin kesken viettämässä iltaa meillä. Mietittiin siinä pienissä sievissä että olis kiva käydä jossain muualla välillä kun olla aina täällä tuppukylässä jossa on aina ne samat naamat ja tarinat. Meillä oli joukossa yksi selvinpäin oleva Heli, joten lähtö siis ei ollut hankalaa kunhan keksittiin kenen autolla mennään. Henkalla oli vanhempaa mallia oleva Volvo, joten lähdettiin sillä käymään Nilsiässä. Henkan Volvossa oli nastarenkaat alla, Olihan Syksy (ehkä Marraskuu jos oikein muistan) ja vettä satoi, pakkasta ei vielä ollut, ainakaan Juankoskella. Muutama pussi olutta mukaan ja kolme istui takapenkille; Minä kuskin taakse, Mieheni Mikko viereeni keskelle ja Päivin poikaystävä Mika vänkärin penkin taakse. Henkka istui etupenkillä ja Heli ajoi. Matka meni vesisateessa pimeässä hyvin ja kuunneltiin vanhoja kunnon ysäreitä. Mieheni kanssa arvuuteltiin edellä ajavan auton takavaloista että minkä mallin Mersu siellä menee, sehän oli sitten vanha kunnon metsuri -Mersu :D Juttu luisti hyvin ja hauskaa oli, mutta hiljaisuus tuli kuin seinästä, kaikki havahtui samaan asiaan: ihan kuin auton perä olisi irronnut tiestä, joku muistaakseni tokaisikin että taitaa olla liukasta.. Sitten alkoi heitto joka oli vasemalle, Heli korjaa sen ja sitten auto heittää oikealle, Heli yrittää korjata senkin mutta heitto oli isompi. Sitten taas vasemmalle... heitto vaan kokoajan kasvaa, jonkun aikaa mentiin heittäen mäenharjalta alamäkeen, kunnes yksi heitto Vasemmalle vetää yli ja pyörähdys ja tuntui että johonkin osui ja sitten oltiin ilmassa ja pudottiin maahan, näitä ei siis muuten tuntunut, vaan päättelin kädessäni olevan tölkin liikkeistä sen, kun ensin se nousee ylös ja sitten putoaa alas. Sitten kova rysähdys ja ikuisuudelta tuntuva liike lopulta pysähtyy. Kaikki säikähdettiin pahasti ja autossa alkoi kysely että onko kaikki kunnossa, alkoi hälinä ja Henkka kehotti menemään meitä autosta ulos, sammutettiin virrat ja mentiin ulos. Yllättäen maa olikin normaalia lähempänä joten kaaduin pieneen kuusikkoon, noustessani katsoin auton paikkaa, Takanani oli koivu mennyt noin puoli metriä auton kontista sisään. Kiitin luojaa että se tuli takaa eikä sivusta. Menin sitten heti Helin luo joka istui kuskin paikalla pitäen ratista vieläkin kiinni, todella järkyttyneenä. Puhuin hänelle ja yritin rauhotella ja mentiin sitten kaikki tielle. Ensimmäiset tielle päässeet kaatuivat heti, tie oli peilijäässä. Ihmekkään jos nasta pitänyt kun ei seisaallakaan pysynyt. Auto oli jontkassa perä koivussa, kenellekkään ei onneksi käynyt säikähdystä enempää ja soitettiin sitten pitkän mietinnän jälkeen poliisille että näin on käynyt ja kaikki on kunnossa. Ilmoitettiin ihan sen takia että jos me vaan lähdetään ja joku huomaa auton ojassa puussa, niin poliisille tulee varmasti soittoja ja turhia huolia. No, tapa kun on niin sieltähän sitten tuli ambulanssit ja paloautot sun muut. Paloauto tuli lopulta Nilsiästä päin ajaen ylämäkeä kohti, jarruttaessa sekin menee sujona ylämäkeen, joten oli todella liukasta. kaikki käytiin ambulanssissa tarkastuksessa varmuuden vuoksi ja Heli sai lopulta sakot Liikenteenturvallisuuden vaarantamisesta. Pelatuslaitoksen porukka oli mukavaa, he saivatkin tunnelman vähän iloisemmaksi kun joku heistä tutki autoa. Ojasta kuului huuto; "Hei täällä on uhri!! Juokaa tämä nopeasti pois ennekuin se valuu kuiviin!!" Nauruhan siinä pääsi kun huomattiin hädässä oleva kultalonkero :D Päästiin lopulta Henkan vanhempien jonne saatiin tämä Volvokin vähän ajan päästä lavetin kyydissä. Sain Helin nauramaan kun perille päästyämme hyppäsin autosta ulos ja suoraan meni jalat alta ja kaaduin takamukselle jäälle. Se kyllä sattui mutta tuntui sillleen hyvältä kun Heli lopulta nauroi, halusinkin jotenkin piristää häntä. Volvo oli kieltämättä aika pahan näköinen, takakontti oli kuskin puolelta sisällä ja auto oli banaanina. Luojan kiitos että alla oli vahvaa tekoa oleva auto.

Kenelläkään takapenkillä olevista ei ollut turvavyötä, sen opin että vyöt on pysynyt tämän reissun jälkeen myös takapenkillä kiinni. Kaikilla oli seuraavana päivänä ymmärrettävästi niskat kipeänä ja mulla myös vasen käsi, puristin luultavasti oven kahvasta todella kovasti. Tapahtumapaikan ohi ajaessa tulee aina kylmät väreet kun katselee sitä paikkaa mihin auto lopulta päätyi, muisto näkyy koivussa edelleenkin.

Suuret Kiitokset Helille, joka piti uskomattoman pitkään vieraan auton hallussa noin jäisellä tiellä, luulen ettei kukaan tavan autoilija olisi saanut pidettyä autoa tiellä tuolla kelillä jos alkaa heittoja tulemaan. Annan toisen ystävänpäivälahjan siis Helille, joka on todella ansainnut sen.

Ja mitä Volvoon tulee, Henkan sukulainen sai rakennettua siitä vielä auton jonkun ajan päästä. Se tunne kun näin sen auton liikenteessä tapahtuman jälkeen.. taas nousee karvat pystyyn.

comments powered by Disqus