Moottoriremontti valmis ja kone kehrää!

Viime lauantaina noin neljä kuukautta kestänyt moottorinkorjausprojekti sai päätöksensä, kun Mazdan wankel-moottori hyräytettiin käyntiin. Jännitys oli käsinkosketeltavaa, kun nesteet oli saatu sisään ja moottoria pyöritettiin ensin ilman sytytystä, pelkällä starttimoottorilla - tämä siksi, että saadaan kierto täyteen öljyä. Olisi hieman turhan jännittävää käynnistää moottori ja toivoa, että öljy ehtii (tai ylipäänsä lähtee) voitelemaan moottoria, kun se käynnistetään.


(bonustehtävä: kuka löytää kuvasta letkun, joka on aivan väärässä paikassa - ja jäi sille tielleen katsastukseen asti)

Öljyä kuitenkin havaittiin moottorin pinnalla olevissa, läpinäkyvissä johdoissa, joten sytytys ja polttoainepumppu kytkettiin takaisin kiinni ja oli aika ristiä sormet ja varpaat. Ensimmäisellä parilla yrityksellä tunnelma oli kuin hautajaisissa - startti kyllä väänsi ja polttoainepumppu surisi, mutta sen enempää ei sitten tapahtunutkaan! Kaikki tärkeimmät järjestelmät käytiin uudelleen läpi ja kaikki näytti olevan niin kuin piti; tulpat olivat siis varmaankin kastuneet jossain vaiheessa. Todennäköisesti moottorin kokoamisessa käytetyt kasausöljyt olivat valuneet tulppien päälle eikä kipinää löytynyt.

Neljännellä kerralla moottori heräsi, yskien, henkiin. Parin epäpuhtaan kierroksen jälkeen löytyi jälleen wankelille tyypillinen kehräävän suriseva ääni; Mazda oli herännyt henkiin.

Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa - kun Mazdaa oltiin ajamassa ulos tankkausta varten, huomattiin että se oli jättänyt jälkeensä varsin suuren öljylammikon. Tässä vaiheessa kynnet oli syöty jo rystysiä myöten, öljyvuoto oli nimittäin juuri se syy, miksi tämä massiivinen moottoriremontti tehtiin (syyksi paljastui puuttuva öljykanavan tiiviste moottorin lohkojen välissä). Kaikeksi onneksi vuoto saatiin paikallistettua yhteen öljybanjoon; ja vielä suuremmaksi helpotukseksi vuodon syy oli kiristämättä jäänyt banjon pultti! Pultin kiristäminen keskellä moottoritilaa, kaikkien apulaitteiden ja letkujen takaa ei ollut missään nimessä helppoa, mutta kun se oli lopulta saatu tiukattua, öljyvuoto oli historiaa ja mieliala löysi taas omat korkeutensa.

Kaikki muistanevat viime perjantain liikennekaaoksen ja kymmenien autojen kolarisuman Lahdentiellä? Kaameampaa ajosäätä en muista tavanneeni, ja olinkin perjantaina liikenteessä julkisten turvin. Lukija ymmärtänee, että hieman hirvitti lähteä harjoittelemaan talviajamista tehokkaalla takavedolla tuollaisen sään jälkimainingeissa ...

... mutta kuten ylläolevasta kuvasta hyvin näkee, ajosää oli mitä mainioin. Liikennettäkin oli tuskin nimeksi - edellisen päivän raamatullinen ajosää oli ilmeisesti vielä kuljettajien takaraivossa.

Paluumatka sujui siis suhteellisen rauhallisesti, moottorin mittareita tarkkaillen. Renkaat pitivät erinomaisesti puhtaalla tiellä, erittäin varovaisesti ajaen. Ainoastaan yksi asia häiritsi: jarrut tuntuivat vähän "hassuilta", ihan kuin niissä ei olisi normaalia tehoa tai ABS olisi säädetty hieman ohjattavuuden puolelle. Mutta tästä lisää seuraavassa, katsastuksesta kertovassa merkinnässä...

comments powered by Disqus