Monenlaista renkaankuluttajaa

Kulunut kesä on sujunut useilla erilaisilla ajoneuvoilla ajaen. En siis ole ehtinyt kuluttaa oleellisesti vain yhtä rengaskertaa, vaan kokemuksia on kertynyt taas vaikka mistä kumisesta kohtuullisen pyöreästä ja renkaaksi nimitetystä tien mittaajasta.
Eniten autokilometrejä on yllättäen tullut Continentaleilla. Eikä niistä ole mitään pahaakaan kerrottavaa, mitä nyt ulkonäkö on tämmöiselle vanhan liiton autoihmiselle periouto. Sitä kun on tottunut, että renkaassa olisi selkeitä uria myös poikkisuuntaan. Continentaleja katsellessa tulee olo, että nehän ovat ainakin ulkoreunan urasyvyydeltään jo elämänkaarensa lopulla. Sama koski brittijapsin Dunlopeja, mukavia nekin olivat olleet ajaa ja hiljaisiakin. Molemmat kesärenkailta usein haettuja ominaisuuksia.

Mutta silti olen enemmän Greenin kannalla. Hätäisellä google-vertailulla Continentalin hintakaan ei tule edulliseksi. EU-merkinnän mukaan niillä tapaa olla huonompi taloudellisuusluokka. Eikä eilinen yllättävä ukkosen mukanaan tuoma kaatosadekuuro tuntunut Greenien otteessa moottoritien pintaan, vaikka kuljettaja laskikin vauhtia jo vajavaisen näkyvyydenkin takia suurimmasta sallitusta sataseen.

Eniten haastetta kesän ajamisessa oli kun teimme lomareissun Englantiin. Sillä vuokra-autollahan ajettiin siellä "väärällä puolella tietä". Jonkin verran tuota meikäläisittäin apumiehen paikalla istuen auton kuljettamista on tullut harjoiteltua kouluttaessani junioreita ajamaan opetusluvalla. Mutta nyt vaikeuskertoimina mukaan lisättiin kapeat tiet, auton kulmien sekä paikan tiellä hahmottaminen väärältä puolelta istuen, motorisesti huonomman vasemman käden käyttö vaihtamiseen sekä se reissulla tavanomainen suunnistaminen. Englannissa siihen oman mausteensa antavat liikenneympyrät. Kaksi sisäkkäistä ympyrää vielä jotenkin meni, mutta kolme olisi kyllä ollut liikaa minulle. Ja kunhan oppi sikäläisen systeemin erot, eli jo ympyrään tullessa pitää olla oikea kaista valittuna, ja liityttäessä annetaan vilkkua keskiöön päin. Sillä kerrotaan, että nyt ajetaan ympäri ympyrää, ja poistuttaessa laitetaan sitten kotimaiseen tapaan vilkku pois ympyrästä. Tuo tulokaistan valinta askarrutti ensin: siinä kun piti joko tietää mikä kaista, tai pystyä näkemään tiehen maalatut opastukset. Yleissääntönä kahdesta kaistasta ensimmäinen olisi jo ensimmäisestä poistuville, ja toinen edemmäs meneville. Mutta kolmella tulokaistalla jako ei ollutkaan aina yhtä selvä, ja noissa isoissa risteyksissä jono esti yleensä näkemästä tiemerkintöjä.

Muutamasta läheltäpiti-tilanteesta huolimatta en pidä kokemusta traumaattisena saati Englannissa ajamista mahdottomana, ja veikkaanpa, että palaamme sinne vielä toistekin. Saas nähdä, annetaanko meille silloinkin ranskalainen auto Mannermaisilla renkailla kuten nyt kävi.

PS: Kuvien lataamisessa oli ongelmia, ja pahoittelen, että teksti ja kuvat on nyt pikkuisen turhan tiukasti toisissaan.

comments powered by Disqus